Meillä on enää jäljellä kysymys, jonka jätimme lepäämään kohdassa ”Luodetuuli ja kuolema”. Mitä Prinssi tarkoitti sanoilla: ” Palaan kyllä kuolemattomuuden luodolle, mutta aion valita pidemmän ja vaivalloisemman tien. Sillä minulla on täällä paljon tehtävää, käsitän sen nyt. Minun täytyy antaa ihmiselle takaisin tulevaisuudenusko. Palaan sitten kun olen valmis. Sydämeni rakastetulla on kärsivällisyyttä odottaa, tiedän sen.”

Idän viisaustraditioissa tunnetaan käsite Bodhisattva. Se tarkoittaa henkilöä, joka on valaistunut ja jonka kehitys on saavuttanut päämääränsä, eikä hänen siksi tarvitsisi syntyä tuntemaamme maailmaan enää lainkaan. Hänen ihmiskuntaa kohtaan tuntemansa sääli, saa hänet kuitenkin pidättäytymään henkilökohtaisesta nirvanan autuudesta, eli sydämen valittu saa odottaa. Sen sijaan hän valitsee pidemmän ja vaivallisemman tien ja syntyy vastakohtien kentälle kyetäkseen auttamaan kärsivää ihmiskuntaa.

On kuitenkin eräs ongelma: Hän ei saa laskeutua valkoisen hevosen selästä, eli aloittaa uutta syiden ketjua. Hänen on pysyttävä mahdollisimman taustalla ja vaikutettava niillä keinoilla, jotka eivät luo uutta karmaa…

Kun maailman kärsimys ja hätä on kirvoittanut ihmiskunnan riveistä syvällisiä hätähuutoja ja luonut suuren auttajan esikuvan elämälle ”tilauksen”, he astuvat joskus näyttämölle myös julkisesti ”Jumalan poikina.” Silloin on eduksi jos debet ja kredit voidaan tasapainottaa jo esiintymisen aikana. Näin kävi esimerkiksi suurelle pahan vastustamattomuuden sanansaattajalle, jonka (tosin väärinymmärretty ja vääristelty) elämänopetus on piirtynyt kirkkaana maailmanhistoriaan.

Eräs toinen, suuren orvon kyynelien esiinkutsumana esiintynyt valontuoja; Suuri Kalevalan Tietäjä, Väinämöinen, antoi myös lupauksen paluustaan: Kun maailman lumous, tajunnan verhot ja kärsimyksestä vapautumisen halu ovat suurimmillaan, hän palaa palauttamaan tulevaisuudenuskon:

 

                                              Annappas ajan kulua,

                                              Päivän mennä, toisen tulla,

                                              Taas minua tarvitahan,

                                              Katsotahan, kaivatahan

                                              Uuen Sammon saattajaksi,

                                              Uuen soiton suorijaksi,

                                              Uuen kuun kulettajaksi,

                                              Uuen päivän päästäjäksi,

                                              Kun ei kuuta aurinkoa

                                              Eikä ilmaista iloa.