Jos Jumala kerran on olemassa, miksi paha sallitaan? Eikö ”hän” olekaan kaikkitietävä, vai onko se (paha) Jumalan ilkeän mielivallan ihmisille järjestämä riesa. Vai onko niin, että Jumala ei olekaan kaikkivaltias, vaan että paholainen on miltei yhtä vahva kuin hän, vaikka sitä ei saa sanoa ääneen, ettei Jumala vanhatestamentillisessa pikkusieluisessa ”puolueellisuusautoritaarisuudessaan” suutu… Se että jumala olisi näin pieni, heikko ja epätäydellinen, on erehdys.  <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mutta miksi toinen ihminen syntyy hyväosaiseksi, onnellisiin olosuhteisiin, kun toinen saa huonot avut ja lähtökohdat, jotka ovat tuhoon tuomitut. Miksi toisen älynlahjat ovat huippuluokkaa, kun toinen syntyy älyllisesti kehitysvammaisena. Miksi hyväntekijä kuolee ennen uransa kunnollista alkua ja pahantekijä rikastuu, voi hyvin ja elää vanhaksi?   Ovatko he samalla viivalla Jumalan kyseenalaisessa moraalikäsityksessä?

 Eikö Jumalan suunnitelmia voi tajuta ihmisen järjellä? Miksi näin on, eli miksi Jumala on mielivaltainen ja antaa ihmispoloille syyn sanoa; ”Tutkimattomia ovat herran tiet.” Onko hän niin turhamainen, että odottaa sokeaa kuuliaisuutta tällaisissa olosuhteissa, jossa epäoikeudenmukaisuus on käsin kosketeltavaa, vai onko hän vain huono järjestelijä.

 Suosiiko Jumala ihmelapsia, jotka säveltävät neljävuotiaina, tai osaavat lukea puolentoista vuoden iässä. Samalla toinen ihminen syntyy kuurosokeana Afrikkaan, perheeseen, joka ei omista edes kattilaa.

 Lapsi joka syntyy rikolliseen perheeseen, jossa häntä pahoinpidellään ja toisaalta ohjataan rikoksen poluille jo pienenä, pitää kädessään helvetin avainta, toisin kuin lempeän ja hurskaan papin perheeseen syntyvä ”vesa”, jonka kädessä on taivaan avain. Missä on oikeudenmukaisuus, jota ihmisiltä niin kovaan ääneen vaaditaan.  Onko uskonto sitä että mielistellään puolueellista ”jumalaa.”

 On olemassa jotakin, mikä selittää tämän kaiken. Tosin se on yleensä väärän ja lukkoon lyödyn ennakkoluulon värittämää. Mutta jos ennakkoluulo kyseenalaistetaan ja tähän ”johonkin” suhtaudutaan aluksi hypoteettisesti ja annetaan sen kypsyä rauhassa, se voi vähitellen avautua huikeaksi näkymäksi joka tyydyttää sekä järkeä, tunnetta, että oikeudenmukaisuudentajua… Siitä seuraavaksi.