Monilla on tuttavapiirissään ihmisiä, joilla on tulinen temperamentti ja jotka purkavat mielellään paineensa riitelemällä, yleensä lähimmäistensä (aviopuoliso) kanssa. He ovat ihmisiä, jotka tarkemmin katsottaessa harrastavat riitelyä. Riidan aiheutuminen on tosisasiallisesti pääsyy ja tavoite, eikä suinkaan riidan aihe joka voi olla mitätön veruke. Jotkut tarvitsevat (tiedostamattaan) riitelyä ja vihanpurun tilaisuuksia. Miksi?

 Aikaisempi viittauksemme ns. "vakiintumistasolakiin" luo tähän lisäselvyyttä: Riidan haastaminen on epäterve tapa pyrkiä laskemaan pilviin noussutta nautinnontuntemiskyvyttömyyttä, josta on seurauksena kurja olo. Eli kun on nauttinut riittävästi jostakin, eikä tasapainottavaa kärsimystä ole syntynyt, tai sen syntyminen on ehkäisty tukahduttamalla ja välttelemällä laskua aikaansaavia tilanteita, on seurauksena tuskantuntemiskyvyn kasvu. Tällöin rutiinit ja epämieluisa tuntuvat epämieluisammilta kuin ennen ja nautinto on edelliseen verrattaessa tylsistynyt.

 Tällöin joillakin henkilöillä on tapana pyrkiä keinotekoiseen "puusta alas tulemiseen", haastamalla riitaa tai suuttumalla mitättömistä pikkuseikoista, eli etsimällä riidan ilmenemiselle tilaisuuksia.. Luonnollisesti kyseessä on tiedoton käyttäytymismalli.

 Kun tästä on tullut tapa, syntyy siihen myös eräänlainen riipuvuus. Kaikki tilaisuudet kärsimyksen muuntamiseksi vihaksi, käytetään hyväksi, sillä laskusta ja sitä seuraavata nousun mahdollisuudesta ei koskaan saada kylliksi. Tällainen henkilö on yleensä krooninen tiuskija, eräänlainen "militaristiluonne", jolle on usein ominaista myös kyvyttömyys tunnustaa omia virheitään. Hän on yleensä ulkoisissa siisteysvaateissaan erittäin pedantti ja ulottaa taipumuksen myös sisäiseen luonteensiivoukseen ja sitäkautta torjuntaan. Tämä myös tekee hänen luonteestaan maanisdepressiivisyyteen taipuvaisen, jolloin iloinen puoli voi olla vieraita varten ja riitaisa lähimmäisiä varten.

 Toinen mahdollisuus on, että hän on vieraskorea ja kiltti. Hän ei tunnista (tunnusta) ärtymystään ulkomaailman tilanteissa, eikä osaa sanoa, mikä hänet alunperin sai suuttumaan. Panttaantunut viha saattaa esim. työstä kotiin tullessa heti ryöpsähtää ylenmääräisenä viattomiin, jostakin "lempisyystä", joka kuuluu kyseisen henkilön keinomoraaliaarsenaaliin, kuten jatkuvat ylenmääräiset ja kohtuuttomat siisteysvaatimukset, joita voi aina käyttää "paineenpurkukoneena".

 Tämä kaikki aiheuttaa kärsimystä, paitsi tietenkin ympäristölle, myös asianosaiselle itselleen. Ainut mahdollisuus on tunnistaa vihaorjuustilansa, nähdä hedonismin tyhjyysluonne ja oppia olemaan torjumatta kärsimyksen tunteita. Tämän onnistumiseksi  on tärkeää muistaa (kuten muussakin ponnistelussa), olla välittämättä toistuvista epäonnistumisista, sillä vain uskolla siihen että kykenee, voidaan aikaansaada tuloksia.