Ajanlaskumme alun tienoilla elänyt Apuleius Lucius, kertoo Isiksen ensimmäiseen mysteeriin vihkimisestä, omaelämänkerrallisessa teoksessaan näin:

 "Ja päivittäin haluni päästä osallistumaan mysteereihin kasvoi yhä enemmän ja enemmän ja yhä uudelleen ja uudelleen kävin korkean papin luona, esittäen mitä palavimmin hartaan pyyntöni, että hän vihdoin vihkisi minut... Mutta kun hän oli vakaa luonne ja kuuluisa siitä, että hän noudatti tarkasti ankaria lakeja, niin hän ystävällisin ja ylevin sanoin, niinkuin vanhemmilla on tapana hillitä lastensa ennenaikaisia toiveita, kiisti vaatimukseni ja tyynnytti minua...

 Hän pyysi minua, kuten toisiakin odottamaan kaikkia näitä määräyksiä kunnioittavalla kärsivällisyydellä, varoittaen minua, että oli vevollisuuteni varoa koko sielustani yletöntä intoa ja kärsimättömyyttä, välttää näitä molempia virheitä...

 Sillä kadotuksen portit ja elämän voima ovat Jumalattaren käsissä ja itse vihkimyksen aktia pidetään vapaaehtoisena kuolemana ja elämän vaarantamisena, sikäli kun Jumalatar ei halua valita niitä, joiden elämän määrä on lähellä loppuaan ja jotka seisovat yön kynnyksellä, vaan he ovat ennemminkin ihmisiä, joille Jumalattaren myseteerit voidaan turvallisesti uskoa. Nämä ihmiset Jumalatar tuo uuteen syntymään ja panee heidät uudelleen uuden elämäntaipaleen alkuun. Siksi myös sinun tulee odottaa taivaan käskyä.

 ...Kiirehdin suoraa päätä papin majapaikkaan. Kohtasin hänet juuri kun hän tuli makuuhuoneestaan ja tervehdin häntä. Olin päättänyt vaatia vielä suuremmalla itsepintaisuudella, kuin tapanani oli, että minu pitäisi nyt saattaa mysteerien toimittamiseen, koska se nyt kuului minulle. Mutta niin pian kun hän näki minut, hän ehätti edelle ja sanoi: `Lucius onnellinen ja siunattu olet sinä, jolle majasteetillinen jumaluus suvaitseea antaa suopeutensa niin hyvällä tahdolla`.

 Se päivä, jota sinun uupumattomat rukouksesi niin pitkään ovat anoneet, on tullut, jolloin sinun sallitan minun kätteni kautta saada moninimiseltä jumalattarelta tulleen jumalallisen käskyn kautta mysteerin pyhimmät salisuudet.

 Sitten tämä ystävällinen vanha mies tarttui oikealla kädellään käteeni ja johdatti minut suuren pyhäkön oville, ja avattuaan juhlavalla kaavalla portit, hän otti pyhäkön kätköistä tiettyjä kirjoja, joiden otsikot olivat kirjoitetut tuntemattomin kirjaimin.

 Sitten hän vei minut takaisin temppeliin ja päivän ollessa jo pidemmällä kuin puolessa hän asetti minut itsensä jumalattaren  jalkoihin. Ja sen jälkeen, kun hän oli uskonut minulle tiettyjä salaisuuksia, jotka ovat liian pyhiä ilmaistaviksi, hän pyysi avoimesti, kaikkien läsnäolleiden edessä minua pidättäytymään seuraavien kymmenen päivän ajan kaikista pöydän nautinnoista, olemaan syömättä mitään elollista ja olemaan juomatta viiniä.

 Kaikki nämä määräykset minä täytin kunnioittavalla pidättyväisyydellä ja vihdoin tuli päivä... kaikilta tahoilta kerääntyi pyhien vihittyjen joukkoja ympärilleni ja jokainen kunnioitti minua vanhan tavan mukaan erilaisin lahjoin. Lopulta kaikki vihkimättömät poistetiin ja pellavaviitta, jota kukaan ei vielä ollut kantanut päällään, heitettiin ympärilleni, pappi otti minua kädestä ja vei minut aivan pyhän paikan sydämeen.

Kenties sinä, innokas lukija, palat halusta tietää mitä sitten sanottiin ja mitä tehtiin. Tahtoisin kertoa sinulle, jos olisi lakien mukaista kertoa ja sinä saisit tietää kaiken, jos olisi lakien mukaista sinun saada kuulla. Mutta sekä kieli että korva saasutuisivat syyllisyydestä, jos minä tyydyttäisin sellaisen ajattelemattoman uteliaisuuden. Mutta koska kenties se on viisauden jano, joka vaivaa sinua, minä en halua piinata sinua pitkittämällä tuskaasi.

 Kuuntele sitten ja usko, sillä se mitä kerron on totta. Minä lähestyin kuoleman portteja, astuin Proserpinen, manalan kuningattaren, kynnyksen yli, minut kannettiin kaikkien elementtien läpi ja palasin maahan jälleen. Minä näin auringon paistavan kirkkaalla loisteella yön kuollessa, lähestyin ylhäällä olevia jumalia ja alhaalla olevia jumalia ja katsoin heitä kasvoista kasvoihin. Katso, minä olen kertonut sinulle asioista, joista vaikka olet kuullut ne, et voi mitään tietää, koska ilmoitan sinulle vain sen verran kuin voidaan rikkomukseen syyllistymättä ilmoittaa maallikkojen ymmärrettäväksi. (Apuleius Lucius-Metamorphoses)