Se ei tapahdu kuin Maon Kiinassa, vaan on paljon hienovaraisempaa, ja tietenkin eräänlainen vahinko. Sitä voidaan myös nimittää vasemman aivopuoliskon itseäänvahvistavaksi ylivallaksi, joka aikaansaa yhä kasvavan epätasapainon muihin ihmisen olemuspuoliin nähden. Se täyttää myös mielen juurettomilla tiedoilla, joilla ei ole yhteyttä alkuperäänsä.

 Koulu nykymuodossaan, aikaansaa tilan, jonka seurauksena ajattelu vaihdetaan tietojen muisteluun. Kouluputken toisesta päästä tulee liian usein ulos valumuottiin puristettuja "papukaijoja", joiden uskonto on skeptismi ja joiden muut keskukset eivät ole tasapainossa huippuunsa kehitetyn "kylmän järjen" kanssa. Näin jää kehittämättä se, minkä olemuspuolten tasapainossaolo muodostaa ja jota tässä kutsutaan; "Filosofin silmäksi". (Kuvaavia nimiä ovat myös Järjen isoveli ja Kokonaisäly.)

  Ilman oikeata näkökulmaa eli kehitettyä "filosofin silmää" on havaitseminen vain "kaksiulotteista", eli havaitaan vain pituus ja leveys. Kehittääkseen "kolmiulotteisen" havaintokyvyn, joka näkee myös syvyyden, tarvitaan järjen, tunteen ja luovuuden tasapaino. Mitä se on ja kuinka sitä kehitetään.

 Kaikki tietävät kuinka järkeä, tärkeätä työkalua, kehitetään. Se on kuitenkin yksin kyvytön havaitsemaan syvyyssuuntaa ja palaa yleensä alkupisteeseensä pintatason perusteluita vaatien. Ihmisen tunneluonto ei ole sen kanssa tasapainossa, (voi myös olla että tunne on vahvempi jolloin syntyy tarve sokeaan uskoon.)

 Mitä sitten vaaditaan? Tunteen tulee olla tasaveroinen puhtaan järjen kanssa. Nykyisellään järkevien miesten tunnekeskus on kuitenkin usein ladattu täyteen kunnian- ja vallanhimoa, myös alemmat tunnot kuten himo ja viha vierailevat siellä liian usein. Ts: Järjen toiminta on suunnattu toteuttamaan itsekkäitä haluja (vaikka ne usein naamioidaan altruismiksi). Kun tunneluonto on puhdistunut em. tavalla ja täyttynyt puhtaalla totuuden halulla, ( ja vaikka se jostakin saattaa tuntua äitelältä) rakkaudella ja lempeydellä, on tasapaino saavutettu.

 Tämä em. tila ei kuitenkaan ole mahdollinen ilman itsetuntemusta, koska se helposti muuttuu teeskentelyksi ja asioiden itseltä peittelyksi. Tarvitaan myös oikeaa toimintaa arkipäivän elämän kentällä. Tunneluonto jalostuu jos pyritään olemaan vahingoittamatta mitään olentoja omalla toiminnalla (myös välillisellä), pyritään toimimaan oikein joka tilanteessa ja ennenkaikkea nousemaan omien sympatioiden ja antipatioiden yläpuolelle, pois henkilökohtaisista mielipiteistä, "koska tosi pysyy totena vaikka kaikki henkilökohtaiset tunteeni asettuisivat sitä vastaan", eikä epätosi muutu totuudeksi vaikka kuinka sitä henkilökohtaisesti "rakastaisin".

 Näin (teknisesti ilmaistuna) asetutaan totuuden näkökulmaan, joka avaa ymmärryksen silmän ja asettaa havainnoijan oikeaan näkökulmaan universumeiden ilmiöihin nähden. Kun ihminen tulee totuuden kaltaiseksi hän havaitsee totuuden . Totuuden tajun kehittämisen tulisi olla myös koulutuksen päämäärä, joka nykyisellään periaatteessa puuttuu.

 Koulutuksessa olisi siis vähennettävä vasenta aivopuoliskoa vahvistavia aineita ja tasapainoisen kehityksen aikaansaamiseksi lisättävä, paitsi taito ja taideaineita, annettava myös laaja-alaisesti ohjausta elämisen taidossa.  Mitä on elämisen taito? Siitä myöhemmin.