Uskontojen erilaistuttua ja etäännyttyä alkuperäisestä tarkoituksestaan, syntyi sivuseikkojen ja väärinkäsitysten jalustalle korottamisesta johtuva oppi, jolla ei ole paljonkaan tekemistä alkuperäisen idean kanssa. "Kirjanoppineet hukkasivat tiedon avaimen."

 Alla esittämäni "mustavalkoisen" lähestymistavan hylkääminen, todellinen puolueettomuus ja auktoriteettiuskosta luopuminen, johtaa havaintoon, että suurten uskontojen alkuperäinen perustarkoitus oli opettaa elämisen taitoa, johtaa oivalluskyvyn lisääntymiseen ja sitä kuinka ihminen voi saavuttaa pysyvän onnen, eli valaistua.

 Tässä moraalisääntöjen vertailua Kristinuskon, Hindulaisuuden ja Buddhalaisuuden osalta.

 Jeesus vuorisaarnassaan: 1.  Älä suutu (pyri hallitsemaan suuttumustasi). 2.  Älä katso naista himoitaksesi (älä käytä vapaata tahtoasi tähän, virikkeet on tiedostettava muutoin tulee ongelmia) 3. Älä vanno (vaan puhu ilman sitäkin totta.) 4. Älä tee pahalle vastarintaa. 5.  Pyri rakastamaan kaikkia.

  Vedat: 1. Älä vahingoita ketään ajatuksin sanoin tai teoin. 2. Älä elätä vääriä ajatuksia. 3. Ole totuudellinen.  4. Pyri vilpittömyyteen. 5. Auta kaikkia ihmisiä pyyteettömästi.

 Buddha: 1. Älä vahingoita eläviä olentoja. 2. Kieltäydy laittomasta sukupuolisesta yhtymisestä. 3. Kavahda valhetta ja kavaluutta. 4. Älä varasta. 5. Älä käytä päihdyttäviä aineita.

 Kaksi jälkimmäistä ovat suoranaisesta sääntökokoelmasta, ensimmäinen taas Leo Tolstoin "löytämä" ja järjestämä. Huomiota kiinnittää "käskyjen" lähes yhtäpitävä numerovastaavuus ja samankaltaisuus. Tulee tietenkin ymmärtää, että esim. suuttumisen hallinta johtaa myös vahingoittamattomuuteen.

 Entä sitten, onko tämä pelkkää mahdotonta sanahelinämoraalia, joka tappaa elämänilon? Ei, se on Tien ensimmäinen osa, joka johtaa, kuten sanottu, pysyvään onneen, eli "kuolemattomuuteen." Mitä tarkoitetaan kuolemattomuudella ja miksi kyseessä on vain tien alku, siitä myöhemmin.