Elokuvassa "Cube" roolihenkilöt havahtuvat siihen että ovat suunnattoman, pienistä tyhjistä huoneita muodostuvan kuution sisällä. He eivät tiedä koska ja kuinka he ovat sen sisään joutuneet ja kuinka päästä ulos paikasta, joka aiheuttaa ongelmia. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Elokuvan "kulttimaine" johtuu siitä, että sillä on vastaavuus siihen tilanteeseen, missä me itse olemme: Emme muista menneisyyttämme, vaan ilmestymme olemassaoloon tämän maailman lainalaisuuksien sisään.  

 Useimmat ihmiset eivät jää ihmettelemään asiantilaa, vaan alkavat osin pakottavistakin syistä toiminnan, joka aikaansaa ehtoja ja mahdollisuuksia seuraavalle toiminnalle. Ihmiset oppivat ennen pitkää liittämään toimintansa yhteen ja luomaan siitä kokonaisuuksia. Näin syntyy kehitystä joka lähestyy asioita ja peruskysymyksiä ulkoapäin, edeten yhä suurempaan yksityiskohtaisuuteen.

 Toisaalla on henkilöitä, jotka ennen pitkää havahtuvat kysymään: Miksi? He pyrkivät lähestymään olemassaoloa puhtaasta näkökulmasta, jossa maailmaa ei oteta itsestäänselvyytenä. Heidän löydöksensä eivät kuitenkaan aluksi kiinnosta ensin mainittujen joukkoa, joka on suurempi.

 Elämän tarkoituksen etsintä ja miksi olemme täällä, ei aluksi nouse esiin koska tekemistä maailmamme luonteen vuoksi riittää. Kun kulttuurit vaurastuvat ja aikaa pohdiskeluun alkaa jäädä, syntyy "nollanäkökulmapohdiskeluille" myös toinen ongelma joka on paremmanpuuteriippuvuuksiksi muuttuneiden materialististen näennäistarpeiden sokeuttava vaikutus. Se myös rappeuttaa kulttuureita ja saa ihmiset kärsimään.

 Jotkut yksilöt ovat kuitenkin onnistuneet olemassaolon ja onnen salaisuuden ratkaisutehtävässä jo aikojen aamusta saakka, mutta koska valtaväestö pystyy ymmärtämään heitä ainoastaan teoreettisella tasolla, se jähmettää alkuperäisen viisauden dogmiuskoksi, joka pyrkii sukupolvien kuluessa muuntumaan vastakohdakseen ja olennaiset kohdat sivuutetaan ja sivuseikkoja ja väärinkäsityksiä nostetaan keskeisiksi opinkappaleiksi.

 Vähitellen tulee kuitenkin aika, jolloin kierron, ponnistelun ja kehityksen laki, joka ilmenee ulkoisella tasollamme evoluution perusosana, on aikaansaanut riittävän määrän oivalluskykyisiä ihmisiä, jotta laajempikin yhteiskunnallinen muutos viisauden järjestämään yhteiskuntaan on mahdollinen. Seisomme nyt tuon ajan aamunkoitossa.  Vanhojen rakenteiden on kuitenkin murruttava (josta ehkä parhaillaan koemme alkusoittoa), ennen kuin voimme irtautua "talousporton" kaikkea syleilevästä otteesta ja tulla isännäksi talossa siten, että näemme mistä olemme tulossa, keitä me olemme ja mikä on suuri tarkoitus. Seuraavaksi siitä.