Alla pyrittiin, hieman sekavaksi jääneellä tavalla, esittämän "kuvaamattomasta" nimenkäytöstä luopumisesta seuraavia ongelmia. Pyrittiin osoittamaan, kuinka se  johtaa hengettömän "nimilappu- ja näennäistiedon" kasaantumisen jälkeen, vieraantumiseen olennaisesta ydintiedosta. Kun "eipääteltävissäoleva" abstrakti ja "merkityssovittu" tieto, jolla ei ole juurta, muuttuu keruuharrastukseksi, sillä on negatiivinen vaikutus syväpäättelykykyyn.

  Määrällisesti liian suuren "kakkosluokan tietojenkeruun" lisäksi länsimaissa esiintyy eräs toinenkin ongelma, joka on tiedon syvempien tasojen ymmärtämisen esteenä. Kyseesä on vastakohtapari, jota voi kuvailla sanoilla; älyllinen ylpeys ja kunnioituskyvyn puute.

 Pelkän älyelementin kehittymiseen em. ominaisuudet eivät vaikuta, mutta koska ihminen on kokonaisuus myös ymmärryskyvyltään, tämä yleensä koulutuksen lisääntyessä kasvava paise, alkaa vaikuttamaan havainnontekoa ehkäisevästi ja näkökulmasidonnaistaa ihmisen oman pienen persoonan kautta maailmanarvoitusta katsovaksi.

 Syvempien kysymysten ollessa kyseessä, on välttämätöntä osata kunnioittaa totuutta, jaloutta ja tietoa niin suuresti, että kyseisiä asioita sopivissa olosuhteissa kohdatessa, ne nostavat niskakarvat kunnioituksesta pystyyn ja kyyneltävät silmät. Tämä ominaispiirre ravitsee syvätiedon kykyä, samassa mitassa, kuin perusteeton kateuden ja älyllisen ylpeyden siivittämä ylenkatse sitä köyhdyttää.

 Rudolf Steiner kuvaa asiaa ytimekkäästi: "Sivistyksemme tähtää enemmän kritiikkiin ja tuomitsevaan arvosteluun kuin epäitsekkääseen ja alttiiksiantavaan kunnioitukseen. Mutta jokainen paheksuva arvostelu lamauttaa sielun voimia korkeamman tiedon saavuttamiseksi ja taas kaikki syvällinen alttius kehittää niitä. Tällä emme suinkaan tahdo sivistystämme tuomita. Juuri tätä kriittistä arvostelukykyä, joka "tutkii kaikki ja pitää sen, kuin hyvä on", me saamme kiittää sivistyksemme suuruudesta. Emme koskaan olisi päässeet tieteen, kaupan, teollisuuden, lainopin nykyiselle kannalle, jollemme olisi kaikessa käyttäneet arvostelukykymme ja järkemme mittapuuta. Mutta mitä täten on ulkonaisessa kulttuurissa voitettu, se on saatu maksaa vastaavalla tappiolla henkisen elämän korkeamman tiedon alalla." (Henkisen tiedon tie. s.16)

 Steiner jatkaa: "Ihmisten ei ole helppo ensin uskoa, että sellaisilla tunteilla kuin arvonannolla ja kunnioituksella on mitään tekemistä ymmärryksen kanssa. Tämä tulee siitä, että on totuttu pitämään ymmärrystä erityisenä taitona, joka ei mitenkään riipu sielun muista kyvyistä. Näin ajatellessamme unohdamme, että juuri sielu ymmärtää. Ja tunteet ovat sielulle mitä ruoka ruumiille. Jos ruumiille annamme kiviä leivän asemasta, lakkaa se toimimasta. Näin on sielummekin laita. Kunnioitus, alttiiksiantamus on kuin ravintoa, mikä tekee sielun terveeksi ja vahvaksi ja varsinkin kykeneväksi ymmärtämään. Halveksiminen, vastenmielisyys ja väärä arvostelu tuottaa nälkää ja kuihtumista." (Em. teos s.18-19)

 Kunnioituskyvyn havaintosyvyyttä  laajentavaa vaikutusta voidaan lisävalaista, sitä kauneusaistin kehitykseen rinnastamalla: Kolme henkilöä katsoo niityllä kasvavaa puuta, nähden sen eri tavalla. Ensimmäinen näkee siinä kasan polttopuita, toinen taas on kuollakseen pitkästynyt, koska hänen nautintovakiintumistasonsa on liian korkea, eikä hän näe puun kauneutta, eli hän näkee puun vain ulkoapäin ilman sisäistä ravitsevaa ja havaintoa syventävää tunnetta. Kolmas on puolestaan ihaillut kunnioituksen vallassa puuta ja sitä ympäröivää maisemaa ja on huumaantunut kauneuden kokemuksesta, jota muut eivät - eri syistä - pysty havaitsemaan. Kauneudentajua tulee kuitenkin kehittää (tai vapauttaa).

 Samalla tavalla kunnioitus avaa portin, jonka läpi nähdään kokonaisuus ja myös tiedon puun juuret, silloin kun muut kiinnittävät huomionsa vain latvukseen tai korkeintaan puoleen osaan puusta (katsoen sitä väärästä näkökulmasta), luoden tästä puutteellisesta osasta teorioita joiden yleisviesti on "et voi tietää lopullista totuutta." Avain on kuitenkin aidon kunnioituksen avaama "enemmännäkeminen ja nöyryyden näkökulma", eikä entistä pikkutarkempi tutkimus.