Jos kerran luova suunnaton järki on olemassa, eikö se kykene järjestämään maailmaa oikeudenmukaiseen ja järkevään muotoon? Kykenee kyllä. On olemassa tekijä joka selittää kaiken epäoikeudenmukaisuudelta näyttävän. Selittävän tekijän ongelma on kuitenkin siinä, että siitä jo aiemmin muodostettu ennakkokäsitys hylkää sen liian nopeasti. Tullakseen ymmärretyksi tämä ”oppi” vaatii kokonaisen esityksen, rauhallisen perehtymisen ja kypsyttelyn. Vasta tämän jälkeen se voi astua kaikenselittävässä järjellisyydessään esiin. Tällöin se ei myöskään jää uskonvaraiseksi, vaan tyydyttää sekä järjen, tunteen, että oikeudenmukaisuuden tarpeet.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 Eräs ristiriitainen, mutta nerokas (mm.) filosofi kuvaa sitä näin: ”Jollette käsitä, että rajoittamalla jokaisen minän olemassaolon yhteen maalliseen elämään teette Jumaluudesta Puranan kuolleen kirjaimen alati juopuneen Indran, julman Moolokin, jumalan, joka saa aikaan maan päällä kuvaamattoman sekasorron ja vielä vaatii siitä kiitosta. (H.B. Blavatsky - Teosofian avain s.147)

Pitäkäämme siis tätä aluksi avoimena hypoteesina: Elämä on koulu, tai meri joka meidän tulee ylittää. Tehtävämme siinä on tulla täydelliseksi kaikilta kyvyiltämme ja saavuttaa täydellinen valaistuminen.  Meidän tulee oppia tuntemaan kaikki elämän puolet, kehittää älymme, totuudentajumme, kykymme rakastaa ja ymmärtää huippuunsa. Tähän ei yksi ihmisikä riitä, eikä kaksikaan. ”Ihmisikiä” tarvitaan huomattavan monia, jotta täydellisyyden päämäärän voi saavuttaa.

 Kehityksen portailla ja elämien seuratessa toisiaan; opimme, eli ts. kykymme ja ominaisuutemme (eli pysyvä meissä) kasvavat ja vahvistuvat. Lopulta alamme haluta vastauksia olennaisiin kysymyksiin. Kehitys menee aina eteenpäin, eivätkä virheidenteotkaan mene koskaan hukkaan, vaikkakin ne viivästyttävät ja aiheuttavat luoteensa mukaisia kärsimyksiä, jotka ohjaavat tiellä…

 ”Tielläohjaavan” voiman kuvaavin nimi aiheuttaa ennakkoluulon nousua, mutta se liittyy läheisesti jälleensyntymien saatossa tapahtuvaan kehitykseen ja ilman toisiaan, suuri tavoitteemme, eli Jumalallisen oikeudenmukaisuuden etsiminen jää rammaksi. Kuten kaikki viimeistään tässä vaiheessa arvaavat, kyseessä karman ohjaava laki.

 Synnyttyämme tänne olemme unohtaneet alkuperämme, olemme juoneet Lethen maljasta. Myös tälle unohtamiselle on syynsä, niistä myöhemmin. Olemme kuitenkin tuoneet edellisistä elämistämme jo hankkimamme ominaisuudet siemeninä: Musiikin ihmelapsi kehittyy ällistyttävän nopeasti siksi, että on aiemmin harjoittanut soittotaitojaan useamman elämän ajan, eikä siksi että on jumalan suosikki.

 Julman isän pojaksi syntynyt lapsi ei ole jumalan mielivaltaisesti kyseiseen olosuhteisiin heittämä, vaan syntyi perheeseen siksi, että itse hakkasi lapsiaan edellisessä elämässään ja tarvitsee kipeästi opetusta siitä, miltä tuntuu tulla itse rakkaudettomasti kohdelluksi, voidakseen kehittyä edelleen.

Kehitysvammaisia edellisessä elämässään solvannut mies joka käytti kaikki tilaisuudet heidän pilkkaamiseensa, joutuu nyt itse syntymään vajavaisena. Omahyväinen kaunotar joka väheksyi rumia, kokee nyt halveksimiensa kohtalon. Rikas mies joka käytti valta-asemaansa väärin ja riisti köyhiä, haluten kaiken vain itselleen, joutuu vaihteeksi kokeilemaan köyhyyden taakkaa.

Lakia ei kuitenkaan tule niinkään nähdä kostajana, kuin opettajana. Esim. moraalisesti vahva, joka ei solvaa ”alempiaan”, eikä suostu puhumaan muista pahaa selän takana, varoo päihteitä, eikä tekisi kärpäselekään pahaa, on kehityksen kaunis kukka. Hän välttää luonnostaan riitaa, kohtuuttomuutta ja egoilua (ja toisaalta myös moraalista puritanismia joka on eräs keskenkasvuisuuden osoittaja) ja on ansainnut ”kannuksensa” elämän koulussa. Kuitenkin myös hänellä on vielä opittavaa ja ominaisuuksia kehitettävänä, sillä ”kentälläolo” ja samsaran meren ylittäminen on suuri haaste jonka eteen työskentelemme enemmän kuin muistammekaan…

 ”Ei ole yhtään sen suurempi ihme syntyä kahdesti, kuin syntyä kerran” -Voltaire-