"Minulla olisi teille paljon muutakin kerrottavaa, mutta te ette voi nyt sitä kantaa (ymmärtää)." Nämä tunnetun opettajan sanat selittävät sitä seikkaa, miksi suoran ilmaisun sijaan käytettiin symboliikkaa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että syvällisiä totuuksia ei voi ilmaista suoraan pelkillä sanoilla.

 Oliko symboliikan ensisijainen tarkoitus sitten ilmaista totuus. Tämä tuntuu itsestään selvältä, mutta niin ei ole. Symbolisen esityksen pohdiskelun tarkoituksena oli ja on, kehittää syvällisen ymmärryksen kykyä.

 Zen koanit valaisevat asian ydintä. Kuten tiedämme, Zen mestari saattaa antaa pienen lauseen, jonka merkitystä oppilaan tulee perusteellisesti mietiskellä. Lause voi olla esim. "Kahden käden taputus kuulostaa tältä. Miltä kuulostaa yhden käden taputus?" Oppilas miettii keskittyneesti ja lopulta hänen päänsä on aivan sekaisen keskittymisestä paradoksiin. Pääasia ei kuitenkaan ole vastaus, vaan syvyyssuuntaan kohdistuva miettiminen, joka kehittää syvällisen havaitsemisen "lihasta".

 Zen esimerkki on siitä huono, että sen voi jo alussa todeta olevan mieltä vailla (itse asiassa kyseinen oppi halveksii tien toista suuntaa, eli viisautta ja keskittyy pelkän valaistumisen tavoitteluun). Aidon symboliikkaan verhotun totuuden merkitys on kuitenkin aina myös oikeasti olemassa, se on ainoastaan piilotettu.

 Alun esimerkkiin palataksemme: Jos he eivät nyt kykene "kantamaan", on heidät tehtävä siihen kykeneviksi (symboliikan merkityksen pohdiskelun avulla, joka siis kehittää kykyä nähdä syvemmälle) muutoin on tarjolla vaara, että suoran oivalluksen sijaan he muuttavat totuuden kuolleeksi kirjaimeksi ja uskonnoksi...

 Eli; syvällisen ajattelun älykkyydenlajia voidaan kehittää samoin kuin sen sisarta; matemaattista älyä. Matematiikan opiskeluvaiheessa olennaista on laskeminen ja harjoittelu, eikä se että opettaja kertoo vastaukset, ennen kuin oppilas on ehtinyt laskutoimitusta laskea. Niin myös syboliikan merkitysmahdollisuuksiin syventyminen, on olennainen syvyyssuuntaan kohdistumaan kykenevän älyn kehittäjä.