Koko elämän kattavassa kentässä on olemassa, epäolenaisuuksien sekaan siroteltuna, keskeisiä ajatuksia -totuuksia- jotka voivat ratkaista elämänarvoituksia, pysyvän onnellisuuden näkökulmasta, voitokkaalla tavalla.

 Eräs näistä on, alempana mainittujen lisäksi, itsetuntemuksen toinen avain, joka on kysymys; MIKSI. Yksinkertaisuudestaan huolimatta, se avaa syvyyksiä sellaisille mielen alueille, joita ei ole aiemmin havainnut, vaikkakin ehkä joskus on niistä puolitietoisesti tietoinen ollutkin.

 Miksi tein näin? Miksi valitsin ilmaisuilleni juuri nämä sanat, enkä joitakin muita? Miksi tunnen näin?  Miksi olen iloinen tai surullinen, millä hetkellä tunne alkoi? Miksi mielessäni on juuri tämä ajatus, mikä sai sen syntymään? Miksi pidän tästä tai en pidä tuosta? jne.

 Em. itsetutkiskelu aikaansaa uuden löytymistä, jota voi yhdistää aiemmin löydettyyn ja näin oivallettu tieto (eri kuin ulkoa saatu juureton papukaijatieto) lisääntyy. Se noudattaa logiikan lakeja ja on sisäisen oivalluksen todistamaa faktaa. "Tunne itsesi, niin tunnet maailmankaikkeuden ja jumalat", pitää paikkansa, vaikka länsimainen filosofia hieman häveliäästi toteamuksen jälkimmäiseen osaan suhtautuukin.

 Em. "miksikysymyksiä" voi tutkiskella sopivina rauhallisina hetkinä tilanteiden jo mentyä, tai itse tapahtumahetkellä. Monesti voi havaita sisäisen valheen olemassaolon. Esim. kun on sanomassa jotakin ja tutkii, miksei sanonut asiaa joillakin muilla sanoilla, voi havaita, että sanomisen tarkoitus olikin jonkin muun viestin rivien välistä lähettäminen.

 On myös olennaista tutkia miksi ajatus syntyi, mikä oli sen ehto. Tämä selviää kun seuraa ajatusketjua taaksepäin. Ajatus seuraa aina assosiaatiologiikkaa. Se syntyy, joko ulkoisesta tai sisäisestä syystä siten, että mieli liittää esim. ulkomaailman tapahtumaan rinnakkaisajatuksia aasinsiltojen kautta. Kun seuraa ketjua taaksepäin voi löytää ensimmäisen ehdon, jota ilman ketju olisi jäänyt syntymättä. Tämä on myös valaistumisen kannalta olennainen harjoitus, tosin on olemassa syitä joiden vuoksi mieli ei pitkään halua suorittaa sitä, vaan keksii verukkeita sen lopettamiseen... On kuitenkin olennaista jatkaa, sillä subjektiivinen tiedontie on ainoa keino pureutua asioiden sisään, sensijaan, että tyytyisi katselemaan niitä ulkoa, jolloin on altis tiedon väärintulkinnoille.