Parapsykologisista todisteista: "Kaikki tuo on jo aikoja sitten kumottu!"- kukapa ei olisi jo kuullut tätä huudahdusta. Mutta kuinka monissa tapauksissa kumoaminen oikeastaan tarkasti ottaen perustuu vain todistamatta omaksuttuihin väittämiin ja yleistyksiin. Monissa tapauksissa kumoajilla itsellään on jokin motiivi, he eivät piittaa todistusaineistosta, kun se sopii heille ja pitäytyvät valikoivaan puolueelliseen esitystapaan - jota maallikon on tietenkin mahdoton erottaa - saavuttaakseen päämääränsä ja voidakseen osoittaa poikkeuksetta kaikki parafyysiset ja parapsyykkiset ilmiöt huijaukseksi tai väärennöksiksi. Sen lisäksi kumojilla on käytössään kokonainen skaala tunnepitoisia sävyjä, joilla hän pyrkii halventamaan vakavia parapsykologeja tai saattamaan nämä naurunalaisiksi...

 Sen joka haluaa perehtyä parapsykologian alueeseen, pitäsi mahdollisuuksiensa mukaan lukea alkuperäisraportteja. Ennen kaikkea pitäsi silloin erottaa mielipiteet ja tosiasiat toisistaan, myös silloin, kun mielipiteen takana on kunnioitusta herättävä nimi ja arvo. " Jopa sivistyneet ihmiset joiden pitäsi tietää paremmin, käyttävät joskus mitä järjettömimpiä argumentteja, tulevat epäloogisiksi ja hylkäävät omien aistiensa todistuksen", sanoi jo Carl Gustav Jung tässä yhteydessä. (Todisteita uskomattomasta-Kilian/Andreas s.107-108)

 Pelkistetysti voidaan sanoa, että skeptinen tutkimusmetodi kaipaa tällä hetkellä uutta todellisuuden lähestymistapaa. Sen kriittisyys on tarpeen, mutta sen on puhdistettava itsensä kahdesta pääpaheestaan, jotka ovat kunnian/maineenhimo ja ihmisessä syvällä asuva yliluonnollisen pelko, joka ottaa jääräpäisen sokean kieltäjän muodon, alkumotiivinsa jäädessä tiedostamatta.

 Myös asenne: "Se mitä ei voida todistaa ei ole olemassa", jättää osan todellisuudesta, liian ahtaan lähestymistapansa vuoksi, ulkopuolelle.  Ongelmaksi muodostuu myös "mittalaitteiden pullonkaula", koska tutkimusvälineet eivät voi tavoittaa kaikkia laajan elämänkentän alueita.  

 Sanallisesti ilmaistu uusi lähestymistapametodi voisi kuulua näin: "Se mitä ei ole voitu todistaa suoranaisesti (ei välillisesti) vääräksi, tulee vielä kuulua maailmankuvaan mahdollisuutena." Tämä ei toteudu käytännössä, vaikka joku ehkä toisin väittääkin.

 Tiedekenttä kaipaa myös kokeiden ulkopuolista luovaa ajattelua ja paluuta "vanhanaikaiseen filosofiapohdiskeluun". Jos yksinomaan kokeet määräävät ajattelun suuntaa, on vaarana lukkiutuminen pelkästään vasemman aivopuoliskon maailmantutkimustapaan, eikä muita keinoja kyetä ottamaan lukuun, koska niiden oikeutusta ei enää nähdä. ("Ensin tehdään koe, sitten vasta ajatellaan".)

 Miksi sitten yllekirjoittanut "vaahtoaa", tällaisen väärinymmärretyn tieteen  puolesta. Yksinkertaisesti siksi, että uljaasta länsimaisesta maailmankuvasta puuttuu olennainen pala, joka voi osittain löytyä parapsykologista todistusaineistoa puolueettomasti tutkimalla.

 On olemassa myös toisenlainen tiede. Se on paljon vanhempi kuin ulkopuolelta asioita katsova nuorempi veljensä ja se on tullut syrjäytetyksi elämän ulkoistumisen myötä. Siitä seuraavaksi.