Hyvien ja moraalisen ominaisuuksien takaa saattaa tarkemmin tutkittaessa paljastua itsekkäitä vaikuttimia. Auttamishalu saattaakin olla oman paremmuuden todistamista suhteessa autettavan heikkouteen. Huolellinen työskentely ja pikkutarkka tunnontarkkuus, epäonnistumisenpelkoon pohjautuvaa näyttämisenhalua. Itsekunnioitus saattaa pitää taustallaan oman persoonan perusteetonta ja vikoja näkemätöntä narsistista ihailua. Neuvomisessa saattaa olla kyse oman paremmuuden todistelusta, jossa toisten asioihin puuttuva, naamioi vallanhalun ja oman pohjattoman ihailuntarpeen tyydyttämisen neuvomiseksi.

Neuvominen on narsistisia luonteenpiirteitä omaavan henkilön tapauksessa keino todistaa muille ja muiden kautta itselleen omaa erinomaisuuttaan. Samalla hän saa vähitellen määräysvaltaa neuvottavan yli. Puolitietoisen piilomotiivin omaava neuvoja saattaa seistä ”neuvottavansa” vieressä ja jakaa ”urheiluselostajamaisesti” itsestään selviä neuvoja, joiden tarkoitus on saada toimija oman käskyvalan alle ja ohjattavuuden piiriin.

Kaikkeen sekaantuva painostava ”narsisti” varastaa muilta aloitekyvyn: Jos hänet kutsutaan vaikkapa rakennukselle auttamaan, hän ei tyydy apumiehen rooliin, vaan on omasta mielestään ainoa oikeutettu johtaja, joka saa sanella pienimmätkin yksityiskohdat isäntäperheen sijaan. Mikäli joku rohkenee olla eri mieltä, hän käyttää painostuskeinoinaan suuttumista, murjottamista, ivaa ja naurunalaiseksi saattamista. Hän muovaa totuutta myös vähättelyn ja liioittelun avulla mielipiteensä tueksi.

Omien mielipiteiden läpi vieminen ainoina oikeina totuuksina kuuluu narsistin toimintamalleihin. Hän suuttuu erimieltä oleville, koska kokee vääristyneesti tulevansa mitätöidyksi kilpailijan taholta ja siksi maalaa tämän esitykset huonoiksi vähättelemällä ja epäilemällä perusteettomasti. Omiin ”totuuksiinsa” hän puolestaan luo sädekehää. Totuuden vääristely liioittelun ja vähättelyn keinoin ovat hänen perusaseitaan, joilla hän muokkaa tilanteet itselleen edullisiksi.

Jos hän ei tunne käsillä olevaa asiaa, hän vähättelee sen arvoa ja merkitystä. Ei sen todellisen arvon perusteella, vaan siksi, että hän ei halua kokea sitä tuskaa joka tietämättömyydestä aiheutuu. Hän keskeyttää ja kääntää heti keskustelun alueille jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä, ts. jotka hän tuntee. Mikäli hän ei ymmärrä selostettavaa asiaa, hän viestittää ärtymyksellä, että vika on selostajan puutteellisessa ulosannissa. Mikäli toinen ei puolestaan ymmärrä hänen teoriaansa hän suuttuu, koska uskoo nyt toisen viestittävän hänen tyhmyyttään ja maalaa tilanteen itselleen edulliseksi, eli viestittää ärtymyksellään selvää asiaa ymmärtämättömän olevan typerä.

Keskeyttämällä jatkuvasti toisten puheet hän saa olla kaipaamansa keskipiste. Mikäli sillä ei ole toivottua vaikutusta hän saattaa tehdä saman kovemmalla äänellä ja aivan toisesta aiheesta puhuen, jolloin hän onnistuu mitätöimään puhujan, voi nauttia voitontunteesta ja saa tilanteen haltuunsa. Jatkuvalla kyseisellä toiminnalla hän saa lopetettua kovimmankin puhujan puhehalut.

 Huonosta käytöksestään hän ei välitä, sillä hän ei huomaa sitä. Jos joku hänelle siitä huomauttaa hän ei lainkaan ymmärrä mistä on kyse, vaan syyllistää huomauttajan moninaisin keinoin ja ottaa tämän itsetehostuksensa maalitauluksi. Hän pitää haastajaksi kokemaansa henkilöä itsensä kaltaisena taistelijana, ja vain voitto merkitsee, koska hänen moraalinsa on korvattu ihailun ja maineen keinomoraalilla.

Hän haluaa saada huomion ja tilanteen heti hallintaansa saapuessaan paikalla. Hyvä keino tähän on haukkamainen ja pikkutarkka ja näkökulmasidonnainen huomautus vaikkapa jostakin ”virheestä”. Todellinen syy kyseiseen toimintaan on tarve todistaa omaa erinomaisuuttaan, koska oli kykenevä havaitsemaan toisten virheitä.

Samalla tavalla hän saattaa pyrkiä hallintaan ja itsetehostukseen korjaamalla toisten puheita ja jakamalla ivallisia kommentteja, pyrkien puolitietoisesti aikaansaamaan takeltelua toisen puheeseen, jolloin negatiivinen narsisti saattaa jälleen tuntea itsensä paremmaksi suhteessa muihin. Hän saattaa vielä pyrkiä tehostamaan omaa virheidenkorjaus- ja havaitsemiskyvykkyyttään saattamalla ”kilpailijan” hovijoukon naurunalaiseksi. Hoviin kelpuutetaan ja värvätään narsistin perustyökalulla; hurmaavalla käytöksellä, ”hyviä ihmisiä”, eli hänelle itselleen kuuliaisia henkilöitä.

Narsistin keskeisin toimintamalli onkin ulkomaailman reaktioiden manipulointi. Hän syöttää ulkomaailmaan nerokkaasti manipuloivaa puhetta ja toimintaa, saadakseen aikaan tietynlaisen palautteen ja vaikutuksen, jonka kärki on aina suunnattu hänen pohjattoman maineenhalunsa vahvistamiseen. Hän ei pyri muuttamaan itseään vaan ulkomaailmaa.

Henkilökohtainen täydellisyysuskon rakentaminen, on narsistisen persoonan tiedostamaton päämäärä ja kaikki hänen edellä esitetyt toimensa ovat tämän mahdottoman sisäisen rakennuksen rakennuspuita. Tämän valheellisen, ulkomaailman palautteen kautta hankitun, kuvan ylläpitäminen itselle ja ympäristölle aiheuttaa epäonnistumistilanteissa voimakasta sisäistä painetta. Sitä ei kuitenkaan rakennuksen sortumavaaran vuoksi voida koskaan myöntää. Siksi narsistisessa luonnehäiriössä kyseinen epämukava energia onkin otettu nerokkaasti mukaan luovaan egokäyttöön: Se puretaan tilaisuuden tullen (ja niitä itse rakentaen) muihin ihmisiin. Siksi negatiivinen narsisti on tullut riippuvaiseksi toisten jatkuvasta syyttelystä ja syyllistämisestä, joka repii rikki hänen kanssa läheisemmin kosketukseen tulevia ja koettelee viattomia.