Anthony de Mello kuvaa pelkistetysti ja selkeästi persoonakertymän kakkosvaiheen ongelmia:

”Jos tarkastelet sitä, mistä koostut ja miten toimit, havaitset, että päässäsi on kokonainen ohjelma, vaatimusten sarja siitä, millainen maailman pitäisi olla ja mitä sinun pitäisi haluta.

Kuka on vastuussa ohjelmoinnista? Sinä et.

Et ole päättänyt edes perusasioista, kuten halustasi, kaipauksestasi ja niin kutsutuista tarpeistasi tai arvoistasi, maustasi asenteistasi.

Sinun vanhempasi, yhteiskuntasi kokemuksesi syöttivät toimintaohjeet tietokoneeseesi.

Olitpa minkä ikäinen tahansa tai menitpä minne vain, tietokoneesi kulkee mukanasi. Se toimii ja vaikuttaa päiväsi jokaisena hetkenä. Se edellyttää ylimielisesti, että sen vaatimuksiin vastaavat elämä, ihminen, sinä.

 Jos vaatimuksiin vastataan, tietokone sallii sinun tuntea olosi rauhalliseksi ja onnelliseksi. Ellei niihin vastata, kone luo kielteisiä tunteita, jotka aiheuttavat sinulle kärsimystä, huolimatta siitä onko vastaamattomuus johtunut sinusta vai ei.

1.      Esimerkiksi kun muut eivät vastaa tietokoneesi odotuksia, se piinaa sinua turhautumisella, vihalla tai katkeruudella.

2.      Toinen esimerkki: kun asiat eivät ole hallinnassasi tai tulevaisuus on epävarma, tietokoneesi vaatii sinua kokemaan itsesi ahdistuneeksi, jännittyneeksi ja huolestuneeksi.                               

Kulutat paljon voimavaroja tullaksesi toimeen näiden kielteisten tunteiden kanssa. Yrität tavallisesti muuttaa tietokoneesi vastaamaan tietokoneesi odotuksia.

Jos se onnistuu, saavutat uhanalaisen rauhan: uhanalaisen siksi, että milloin tahansa jokin pikkuseikka (myöhässä oleva juna, nauhuri joka ei toimi, kirje jota ei tule – aivan mitä tahansa) ei sovikaan yhteen tietokoneesi ohjelman kanssa, ja tietokoneesi saa sinut tolaltasi.

Joudut elämään kurjaa elämää jatkuvasti asioiden ja ihmisten armoilla, kun yrität sopeuttaa heitä tietokoneesi vaatimuksiin, jotta voisit nauttia siitä ainoasta rauhasta, jonka tunnet väliaikaisen turvapaikkana kielteisiltä tunteilta ja jonka tietokoneesi ja ohjelmointisi suovat sinulle.” (Anthony de Mello – Rakkauden tiellä s. 22-24)