Jos tarkastelemme maailmaa alkeishiukkastasolta käsin, voimme havaita, että maailmamme muodostuu sisäkkäisistä rakenteista, joissa niiden osaset pysyvät täsmälleen oikeissa paikoissa. Esim. atomi muodostuu "hiukkasista", jotka sijaitsevat suunnattoman monen oman halkaisijansa läpimitan päässä toisistaan ja joiden välissä ei ole muuta kuin avaruutta.

 Atomit taas muodostuvat kvarkeista, joiden koostumus on samanlainen, silkkaa ei mitään ja tiettyja "osasia" täsmalleen oikeissa paikoissa. Atomit muodostavat seuraavan tason, kolmannen rakenteen, eli molekyylitason. Näin jatkuu yhä suurempiin kokonaisuuksiin ja voimme todeta kaikkien rakenneosien olevan täsmälleen oikeissa paikoissa ja muodostavan suunnattoman monimutkaisen kokonaisuuden, joka ei hajoa kaaosmaisesti ympäristöön, vaan pysyy järjestyksessä. Mikä on tämä tarkoituksenmukaisuus, mikä on tämä järjestys.

 Myös ihmisruumis on tietyn ajan rakentunut näistä osasista. Sille on ominaista, että se voi liikkua paikasta toiseen rakennelman osasten pysyessä silti täsmälleen oikeissa paikoissa, ilman että ne häiriintyvät, tai kaoottisesti hajoavat satunnaisiin suuntiin. Kokonaisuus, jota voimme nimittää ennemmin muodoksi, sisältää myös sellaisia ominaisuuksia joiden toiminnalla ei ole mitään tekemistä ihmisen tahdon kanssa, esim. aivotoiminta ja ruuansulatus, joita meidän tulee pitää eräänlaisina edellytyksinä, lahjoina ihisrodulle.

 Myös suuremmat kokonaisuudet muodostavat mystistä tarkoituksenmukaisuutta. Esim. evoluution, joka sisältää tarkoitushakuisen järjellisyyden ja ihmistajunnan, joka kykenee havaitsemaan tämän järjellisyyden ja kauneuden. Myös kokonaisuus on täydellinen...

 Pelkistetty peruskysymys ja lähtökohta on: Voiko itsestään syntyä ja "ylläpityä" suunnattoman monimutkaisia rakenteita. Jos vastaus on kyllä, voidaan käsitystä nimittää uskoksi.

 Voiko kaaoksesta itsekseen muotoutua periaate, jota ollaan totuttu nimittämään evoluutioksi tai vaikka geeniksi.

Järjestelmällisten rakenteiden summa on suunnton ja lisäksi ne ovat järjellisessä suhteessa toisiinsa. Ihmisen on vaikea ymmärtää aineen perusolomuodoista alkavaa "osasten" järjellisessä järjestyksessäolon määrää, samoin kuin hän ei ymmärrä todellisesti suurten lukujen suhteita ( esim. lukua 1 000 000 000 000 emme ymmärrä, vaikka osaamme nimetä sen ). Jos tätä ei oteta huomioon ei ihmettä rakenteiden monimutkaisuudessa nähdä. Tämä mahdollistaa uskon, että esim. DNA:n atomit sijaitsevat sattumalta oikeissa paikoissa ja "ohjelmoivat", ("Ohjelma" on ihmisaivojen älystä riippumatonta järkeä. Käsitys että ihmisaivot synnyttävät havainnon järjellisyydestä on uskomus.) esim. aivorakenteen atomit sijaitsemaan oikeilla paikoilla. Nämä atomit pysyvät täsmälleen oikeissa suhteissa keskenään, vaikka muu "atomikokoelma" (Lue: Ruumis) muuttaa sijaintiaan harvan atomikokoelmamaapallon "pinnalla".

 On siis olemassa luova ja järjestävä järki, jonka järjestystä ja ylläpitoa ilman, maailmankaikkeus hajaantuisi silmänräpäyksessä.