Kuinka ns. "vapaa kasvatus" eroaa vapaudessa ohjaamisesta? Esimerkki valaisee olennaista eroa:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 Lapsi liikuttelee kädellään kristallikruunun kristalleja siten, että ne kolahtelevat toisiaan vasten. Koska lyijylasi on haurasta ja kolhiintuu helposti, liike aikaansaa säröjä kristalleihin joiden hionnan kuuluisi olla virheetöntä. Kuinka ns. vapaa kasvatus reagoi tähän? Se ei sano mitään, vaan antaa lapsen "toteuttaa itseään" vapaasti. Tämä johtaa myöhemmin käsitykseen; "maailma on minua varten".

 Entä mitä tekee esimerkkitapauksessamme ns. "rajoja asettava kasvattaja"? Hän kieltää sanoen; "noin ei saa tehdä". Parhaimmillaan hän kyllä selittää miksi niin ei saa tehdä, usein kuitenkin ei. Tämä johtaa uhmaan ja haluun käyttäytyä hankalasti.

 Mitä tekee "vapaudessa ohjaaja"? Hän selittää perusteellisesti ja sanansa valiten (taitavasti, teeskentelemättä ja syyllistämättä ), ilman suoranaista halua, että kyseinen toiminta lopetetaan: "Yli 24 % lyijyoksidia lasissa tekee sen erityisen sädehtiväksi, mutta samalla se on niin haurasta, että siihen tulee pieniä säröjä, kun ne osuvat toisiinsa…"

 Jos suhteita ei ole rasitettu riitelemällä ja aikaisemmilla vihaisilla kielloilla, lapsi lopettaa heti. Jos suhteet eivät ole kunnossa, lapsen kasvoille syntyy ilkikurinen ilme ja hän pääsee kostamaan aikaisemmin kokemiaan vääryyksiä ja hän jatkaa heiluttelua.

 Kuinka tässä tapauksessa tulee reagoida? "Rajoja asettava kasvattaja" yleensä hermostuu, korottaa äänensä, uhkailee ja tarttuu lapseen. Tämä on tietenkin parempi keino kuin sokea välinpitämättömyys.

 Vapaudessa ohjaaja pysyy rauhallisena (Kasvattajan olennaisin ominaisuus on kärsivällisyys, miten sitä hankitaan siitä myöhemmin.) ja ottaa lapsen syliinsä ja vie hänet pois. Mutta kuten sanottua, jos lasta ei ole kasvatettu uskomaan kieltoja, vaan ajattelemaan omilla aivoillaan, tilannetta ei edes synny.

 On vielä kolmas keino, joka ei ehkä sovellu kalliiseen kristallikruunuun, mutta esitämme sen kuitenkin aikaisemman esimerkin avulla. Se on paras pitkällä tähtäimellä: Kasvattaja selostaa miksi ei kannata tehdä noin ja sitten rauhallisesti poistuu paikalta, jättäen lapsen tekemään omia valintojaan. Kun huomio katoaa, lapsi todennäköisesti lopettaa pian. Jos säröjä on tullut, ne toimivat ikuisena väärästä toiminnasta muistuttajina, aina kun katse kristalleihin osuu ja näin syntyy harkintaa ja järkevää toimintaa vastaisuuden varalle.

 Tämä toiminta on keskeinen ydin hyvyyden tukemisessa ja tasapainoisessa kasvussa. Näin kasvanut lapsi on enkelimäisen hyvä ja rehti myös kaikkia muita lapsia kohtaan, mikä voi aiheuttaa myös ongelmia siirryttäessä päiväkotiin ja kouluun, joka toimii sen suuren enemmistön kohtauspaikkana, joiden sisään on väärillä kasvatustavoilla padottu kapinahenkeä, ilkikurisuutta, kilpailunhalua ja "egoilua". Myös siihen voidaan varautua – miten – siitä seuraavaksi.