Valitsemme elämän suorituskentälle ominaisuutemme siten, että kokonaiskehitys pysyisi oikeassa suunnassa. Jos esimerkiksi kylmä ”egojärki” kehittyy liikaa muihin ominaisuuksiin nähden, on seurauksena vinokehitystä, jonka oikaisemisprosessissa lähdetään ensin lempeistä keinoista. Mikäli haluttua oikaisua ei saada aikaan, joudutaan turvautumaan yhä ”järeämpiin” keinoihin, joita ovat erilaiset onnettomuudet ja elämänarvoja hiovat vastoinkäymiset.

 Mikäli tienkorjaus ei onnistu voi seurauksena olla ”kuiluun” putoaminen. Tästä esimerkkinä voidaan pitää hirmuhallitsijaa, joka hallitsee sorron ja väkivallan avulla, muista piittaamatta. Jos tällainen suunta alkaa näkyä elämien välillä tapahtuvan tarkastelun ”peilissä”, pyritään myöhemmin suurta kärsimystä aiheuttava pilaantumiskehitys ehkäisemään lähes hinnalla millä hyvänsä. Tasapainottavan kokemusvaraston kehittäminen esim. vammaisessa ruumiissa voi tulla tällöin kysymykseen. Myös mielisairauden puhkeaminen voidaan tulkita epäonnistuneiden tienkorjausliikkeiden seuraukseksi, tai viimeiseksi tasapainotusyriykseksi. Se mm. hioo paisunutta egoa nöyryyden suuntaan.

Osan sielun saavuttamista ominaisuuksista voi myös jättää tuomatta alas ruumiiseen. Voi valita ruumiin ja elämän, jossa nuo aikaisemmin voimakkaasti hiotut ominaisuudet jäävä sivuun. Tämä suo helpotusta vinoutumismahdollisuuksien oikaisuun, mutta myös sillä on raja. Jos ei egoismia ja sydämettömyyttä ei ole onnistuttu korvaamaan päinvastaisilla ominaisuuksilla, kun pitkään tukahdutettu kylmän järjen äärimmäiseen pisteeseen ”venytetty kuminauha” vaatii laukeamistaan, kehittyy militantteja ominaisuuksia omaava karismaattinen ”natsidespootti”.

 Edes hirmuhallitsija ei kuitenkaan ole vielä pudonnut kuilun pohjalle. Kirjoitin koneeni tiedostoon aikaisemmin kirjoituksen siitä ihmistyypistä joka pohjaa asuttaa, mutta pitkään mietittyäni hylkäsin sen julkaisun tarkoituksettomana ja useimmille liian pelottavana brutaaliutena. Sanottakoon ainoastaan, että kaikki toiminta jossa mm. uhrataan eläviä olentoja, eläimiä tai ihmisiä, kuuluu äärimmäiseen syvyyteen pudonneiden toimintasuuntaan. Niin historia, kuin nykyaika pitää sisällään em. henkilöryhmiä, onneksi kuitenkin äärimmäisen pienessä mittakaavassa. Näkökulmia kuilun pohjalle pudonneiden ihmisten toimintatavoista - jotka vievät suurelle ylimääräiselle kierrokselle ja josta palataan ainoastaan suunnattomien kärsimysten kautta – löytyy mm. kirjoista: Torey Hayen - Aavetyttö ja Irvine Doreen – From witchcraft to Christ )

 Edellä mainituissa ”suuntausvalinnoissa” on kyseessä sielun näkökulma. Maanpäällä elävän ihmisen kannalta jälleensyntymisketju näyttäytyy perinteisenä karmana. Se rankaisee vääristä teoista ja palkitsee hyvät. Jos joku pettää puolisoaan, tulee hän itse ennemmin tai myöhemmin kokemaan saman. Jos on lyönyt viholliselta käden irti aikaisemmassa ruumistumassaan, kokee saman kohtalon, joko ihmisen, tai persoonattoman voiman taholta. Viimeksi mainittu ”valikoitumismahdollisuus” määräytyy tietyn lain mukaan; minkä, siitä seuraavaksi.