Kuten alla pyrimme osoittamaan, uskonnon alkuperäinen tarkoitus ei ollut mielivaltaisten epäloogisuuksien sokea omaksuminen, vaan "suuren neuvonantajan" opetusten seuraaminen, pysyvän onnellisuudentilan saavuttamisen vuoksi. Tästä seurasi myös erotuskyky, joka opetti havaitsemaan syvempää logiikkaa, jota harjaantumaton ei kyennyt erottamaan ja joka hänen näkökulmastaan oli siis uskoa.

 Uskolla oli myös toinen merkitys: Usko siihen että kykenee. Usko joka siirtää vuoria. On elämänalueita, joissa tarvitaan uskoa jotta kyetään etenemään päämäärään. Esim. urheilija joka tähtää huipulle, tarvitsee kovan harjoittelun ja sopivien geenien lisäksi, aidon uskon siihen, että päämäärä voidaan saavuttaa. Jos hän sisimmässään epäilee, on kohtalona tyytyminen vähempään.

 Tämän uskon vastakohta ei ole epäusko, vaan pelko. Uskottelu päämäärän saavuttamiseksi ei riitä, vaan on tiedostettava pelon juuret ja ylitettävä ne. Kyse on eräänlaisesta terveestä itseluottamuksesta.

 Tämän pohjustuksen avulla käy ymmärrettäväksi mielenkiintoinen Jeesuksen lausuma: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan." Usko tai epäusko (eli itseluottamus jossakin asiassa, tai sen puute) vaikuttavat meidän kaikkien elämässä enemmän kuin arvaammekaan.

 Alku-uskomusten lisäksi uskomusmalleilla on taipumus muuttua lukkiutuneiksi uskomuksiksi jotka asuvat asennepohjassamme, jotka rajoittavat tai nostavat, luonteensa mukaan. Tämä liittyy läheisesti suggestion lakiin (suggestiouskomusten laista ja sen laajakantoisista seurauksista myöhemmin). Tarkoitan tällä perusominaisuuksiksi muuttuneita uskomuksia jotka toimivat ehtoina,  joko negatiivisia tai positiivisia.

 Kömpelö esimerkki valaisee asiaa: Lapsi tekee myöhään illalla väsyneenä matematiikan läksyjään. Kaikki tuntuu ylivoimaiselta, eivätkä vanhemmatkaan osaa auttaa. Turhautuneena osaamattomuuteensa hän heittää matematiikan kirjan seinään ja huutaa: "mä en osaa matikkaa". Tämä uskomus voi jäädä pysyväksi rajoitteeksi, joka voi saada lisäuskovahvistusta myöhemmistä epäonnistumisista. Lopputulos: Lapsi ei opi matematiikkaa niin hyvin, kuin hän olisi oppinut ilman väsymysepisodiaan. Häneen jäi rajoittava usko; "mä en osaa, enkä opi." Ja;" matikka on vaikeaa, koska aikuisetkaan ei osaa sitä." (Kasvattajan merkittävä tehtävä on havaita ja purkaa negatiivisia uskomuksia ja kehittää positiivisia kohottavia)