Koska koulu keskittyy vain kapeaan ihmiskasvun sektoriin, joka ohjaa meitä kohti tiettyä suuntaa ja lopputulosta, mitä voimme itse tehdä, jotta lastemme kasvu olisi kokonaisvaltaisempaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 Eräs "keino" on jokailtainen päivän tapahtumien muistelu. Sen voi aloittaa jo aivan vauvaiässä, vaikka lapsi ei vielä kunnolla puhetta ymmärtäisikään. Aloittamalla nykyhetkestä ja siirtymällä takautuvasti taaksepäin, aina aamuun saakka, lapsi oppii näkemään päivän tapahtumat uudesta korkeammasta näkökulmasta ja olennainen ja epäolennainen, pysyvä ja katoava, näyttäytyvät selkeästi ja uudessa valossa. Kun mennyt nähdään rauhan näkökulmasta, se saa aikaan sisäistä viisautta valita luonnostaan oikea vaihtoehto, kun vastaava tapahtuma toistuu.

 Esimerkki: Lapsella on ollut riitaa toisen lapsen kanssa. Kun illan muistelussa palataan riitelykohtaan (on tärkeää muistella puolueettomasti, tuomitsematta ja neutraalisti) ja käydään tapahtuma uudelleen läpi, voi syntyä oivallus riidan turhuudesta ja siitä, että myös itse oli siihen osasyynä (mitä on vaikea havaita tapahtumahetkellä).

 Muistelulla on monia hyviä vaikutuksia joita ovat mm. "minän" kehittyminen ja kuvallisen asioiden tarkastelutavan (erotuksena abstraktista ja keinotekoisesta) vahvistuminen. Myös sisäinen rauha ja nykyhetkessä elämisen kyky kehittyvät.

 Visuaalista hahmotuskykyä kehittää paitsi runsas lukeminen (joka on ensiarvoisen tärkeää), myös seuraava visualisointi leikki: Mennään lapsen kanssa ulos ja katsotaan jotakin tiettyä kohtaa maisemassa. Se voi olla ihmisen luomus tai luonnon osa, mutta aluksi se ei saa sisältää kovin monta yksityiskohtaa. Kun kohdetta on katsottu riittävästi, palataan kotiin ja piirretään se ulkomuistista. Jos jotakin ei muista, se on täydennettävä siten, kuin parhaaksi näkee. Myöhemmin palataan alkuperäiselle kohdalle ja koetaan "ahaaelämyksinä" se, mitä ei piirtäessä muistanut. Tämän toiminnan seurauksena seuraavalla kerralla "osataan nähdä" enemmän, mistä tahansa muistakin kohteista.

 Samaa voi harjoitella vaikkapa kirjan kuvan avulla. Valitaan kuva jota saa katsoa tietyn ajan. Sen jälkeen suljetaan kirja ja isä tai äiti kysyy: "Mikä tytöllä on kädessä", tai "minkä värinen tukka pojalla on". Lopuksi avataan kirja uudelleen ja katsotaan unohtuneet kohdat.

 Eräs tietoisuutta kehittävä "harjoitus" on assosiaatio leikki. Lapset pitävät siitä erityisesti ja se soveltuu hyvin esimerkiksi pitkille automatkoille. Se tapahtuu seuraavasti: Valitaan aloitussana. Se voi olla käsillä oleviin tapahtumiin liittyvä. Jos ollaan menossa häihin, se voi olla "häät". Seuraava autossa istuja sanoo mikä hänellä tulee mieleen häistä. Tapahtumat voivat edetä mm. näin: Häät – morsian – morsiuskimppu – kesä – kesälomareissu – Helsinki - Suomen kansallismuseo, luodinreikä ikkunassa, jne. Assosiaatiot voivat olla joko yleisiä, sisäpiirimerkityksellisiä, tai täysin subjektiivisia. Jos ne ovat viimeksi mainittuja, on tärkeää, että ei jatketa, ennen kuin merkitys on selvitetty kaikille muillekin osallistujille. Olisi hyvä valita ensimmäinen mieleen tuleva sana. Kun on edetty riittävästi, voidaan vielä muistellen palata viimeisestä sanasta takaisin alkuun päinvastaisessa järjestyksessä.

 Eräs toinen hyvin kehittävä leikki tapahtuu siten, että otetaan nykyhetkestä "valokuva". Sovittu henkilö (eli harkintakykyinen vanhempi) sanoo koska tahansa - silloin kun sitä ei osta odottaa ja koko leikin olemassaolo on tilapäisesti unohtunut – Stop. Kun pysähtymiskomento on lausuttu, tulee heti pysähtyä ja jähmettyä paikoilleen, mitä ikinä onkaan tekemässä ja tarkkailla miltä kehossa tuntuu sillä hetkellä, missä on jännityksiä jne. Muutaman sekunnin tarkkailun jälkeen lausutaan sovittu vapauttava komento esim. "jatkuu". Kyseessä on muunnos harjoituksesta joka löytyy kirjasta: Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta – Ouspensky.

 Yllättävyydessä on – kunhan se ei muutu "valmiustilastressiksi" – potentiaalista voimaa. Sen avulla voidaan kehittää myös muita kykyjä mm. havaintokykyä, "hereillä oloa" tai tajunnan lakien tuntemusta seuraavasti: Sovitaan, että vanhempi esittää kerran päivässä yllätyskysymyksen, joka voi koskea mitä tahansa: "Minkä värinen seinä oli rappukäytävässä, mistä äsken tulimme" (älä esitä liian vaikeita kysymyksiä, ettei usko omiin kykyihin hiivu, vaan kunkin tason mukaan, muistaen onnistumisen ilon tärkeän vaikutuksen). Tai: "Mistä sinulle tuli mieleen puhua koirasta". Jälkimmäinen laatu, missä opetellaan miksi kysymysten avulla tunnistamaan omia motiiveja ja tajunnanvirtaa, on vielä olennaisempaa kuin edellinen. Kysymyksestä; miksi, voi myös muovata oman leikin em. tekniikkaa noudattaen.

 On kuitenkin painotettava, ettei lapseta tule muokata mitään, vaan hänelle on tarjottava tasapainoinen suunta, jotta hän voi itse löytää tiensä, paikkansa ja kutsumuksensa. On myös huolehdittava riittävästä luonnossa oleilusta ja karaistumisesta kestämään kaikenlaisia olosuhteita.