Koska filosofia ei ole kokonainen jos pelkästään sen osat havaitaan, luomme tilannekatsauksen, jonka tarkoitus on sulattaa osat toisiinsa kokonaisemmaksi elementiksi.

 Lähtökohtamme oli esitellä tie kokonaisuudessaan, sikäli kun sanallinen muoto sitä antaa ilmentää ja edetä viitteenomaisten perustelujen kautta filosofiaan, jolle pintaperustelut eivät yllä.

 Aluksi pyrimme selvittelemään sisäisen vapauden olennaisuutta ja keinoa, joka aitouden ja torjumattomuuden vuoksi on olennainen, eli vastarinnattomuutta pahan suhteen. Tämän sielunasenteen on juurruttava niin ulkoiseen, kuin sisäiseen maailmaan.

 Totesimme tämän toiminnan johtavan itsetuntemuksen lisääntymiseen, tietoisuuden kasvamiseen ja lopulta, kaikkien muiden tekijöiden kohdallaan ollessa, jopa puhtaan tietoisuuden tilan saavuttamiseen kokemuksena.

 Tutkimme myös muita keinoja itsetuntemuksen kasvattamiseksi, joita olivat mm. Kysymys miksi ja tajunnansisällön assosiaatiopolun taaksepäin, ensiehtoonsa seuranta. Totesimme myös suvaitsevaisuuden olevan ainoa keino saavuttaa sisäistä tasapainoa ja aitoa ulkoista hyvyyttä.

 Kritisoimme valtaapitävien totuutta, joka aivopesee jo kouluvaiheessa käyttämään suurimmaksi osaksi kylmän järjen aivopuoliskoa ja havainnoimaan maailmaa sen valossa. Totesimme että tämä suunta luo yksisilmäistä sokeutta, joka ei havaitse syvyyssuuntaa.

 Pyrimme todistamaan itsestäänselvyyden, joka ei todellisuudessa todisteita kaipaa (vaikka vasemman aivopuoliskon ylikehityskaudellamme ymmärrys siitä on hukattu), että suunnattoman monimutkainen "hiukkasmaailmankaikkeus" josta ihmisolemus on mystisesti muodostunut, ei voi itsekseen muodostua ja toimia järkevästi, ilman taustalla vaikuttavaa luovaa ja järjestävää järkeä. 

 Tutkimme vihan syitä ja totesimme torjunnan ja halun olevan keskeisiä tekijöitä sen synnyssä. Tarjosimme keinoiksi vihasta vapautumiseksi mm. sen tutkimista.

 Perehdyimme myös uskontojen alkuperäiseen tarkoitukseen, joka on moraali ja pyrkimys hyvään. Totesimme kultaisen säännön: "Älä tee sitä muille mitä et itsellesi haluaisi tehtävän" (monien tahojen havaitsema ydintotuus jo paljon ennen kristinuskoa), olevan olennainen totuuden mittari, joka erottaa henkilökohtaiset mielipiteet oikeasta ja kaikille samasta totuudesta. 

 Totesimme mustavalkoisen totuudenetsinnän hylkäämisen välttämättömyyden, koska mikään järjestelmällinen totuudenesitys ei ole täysin oikea, tai toisaalta täysin väärässä (ei siis tietenkään myös tämä :), vaan ihmisen on opittava itse etsimään aidot totuudet (ei kuitenkaan vain itselleen sopiva) kirjavasta massasta. Tiede ei siis ole aukotonta ja huuhaastakin löytyy totuuksia. Yleensähän mustavalkoinen touudenetsijä hylkää kaikki aiemmin oivaltamansa, jos jotakin epäilyttävää ilmaantuu. Tämä on auktoriteettiuskon alaista totuudenetsintää. Tämä pohjustuksena sille, että joudun myöhemmin aiheuttamaan pettymyksen monille lukijoilleni, kun ylitämme rajan...

 Loimme katsauksen terveeseen seksuaalisuuteen, joka on epäitsekkyyden asenteen kehittämistä ja totesimme rakkauden olevan pysyvän ilon lähde.

 Tutkimme pysyvää ja katoavaa ja niiden vaikutusta ihmisen onnellisuuteen. Totesimme halun olevan kärsimyksen perussyy, kuten Buddha jo n. 2500v. sitten opetti. Selvittelimme muutamia "vakiintumistasolain" vaikutuksia.

 Seuraavaksi meidän on tarkasteltava uskonnollisia harhaluuloja, jotta valheet paljastuisivat ja olennaiset totuudet vastaavasti kirkastuisivat.

 Ps. Aikaisemmin lupailemani elämäntiekirjoitus näytti näytöllä senverran utopistiselta, että sen julkaiseminen vaatii vielä hieman pohjustustyötä.