Tasapainon säilymisen vuoksi on mainittava että: Näissä esityksissä on viime aikoina puhuttu paljon oikeasta sääntömoraalista ja sen hyvistä vaikutuksista, joita ovat mm. totuudenerotuskyky ja onnellisuuden lisääntyminen. Sillä on kuitenkin myös haittapuolensa, joista yleisin on sääntökokoelman tekeminen niin kattavaksi, omaksumalla pajon turhia sääntöjä, että ne alkavat hallita ihmisen koko elämää ja tekevät hänestä lopulta oman elämänsä teeskentelijän. 

 Nämä rutiinit muodostuvat teeskentelytavoiksi, joista asianomainen itse ei ole enää tietoinen, eikä hän osaa erottaa niitä aidoista reaktioistaan. Lisäksi sisään torjuttu "paha" aikaansaa mm. kehollisten jännitystilojen kasvua ja sisäistä painetta, joka toimii peilin tavoin ja aikaansaa halun nähdä omat huonoutensa vain muissa ihmisissä. Tämä "veljenvartijatoiminta" taas aikaansaa lisää sisäisiä paineita yhdistyessään ristiriitaan, joka vallitsee sisäisen ja ulkoisen sovittamattomuuden välillä.

 Kaiken tämän vuoksi on kyettävä ottamaan  moraalia seuraava askel; sen tekeminen vapaaehtoiseksi niin, että ihminen toimii moraalisesti, mutta vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa, jolloin hän saavuttaa molemmat edut, eli pakottoman aitouden ja kiintymättömyydestä johtuvan tyytyväisyyden. Kuinka tämä tila voidaan aikaansaada?

 Vastaus on vanha, joskin väärinymmärretty ja se on ilmaistu mm. sanoilla: Älä vastusta pahaa. Älä tee pahalle vastarintaa. Sen eri puolia voidaan valaista myös hieman kansanomaisemmin näin: "Koskaan et muuttua saa", tai "Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kun nyt oot."

 Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Eikö paha lisäänny ja nielaise koko ihmisen jos sitä ei vastusteta. Entä miten pahan vastustamattomuus voi aikaansaada sisäisen aitouden palautumisen? Seuraavaksi näistä.