Narsismi versoo lapsuudenaikaisen henkisen ja fyysisen väkivallan ja rakkaudettomuuden kulttuurista. Tämä johtaa maailmanlähestymistapaan, jossa kaikkia ilmiöitä ja tapahtumia tulkitaan siltä kannalta, mitä ne merkitsevät henkilön omalle edulle. Omatunto on kuoleentuneessa tilassa ja koska estoihin ja paineisiin ei kulu energiaa, kuten muilla ihmisillä joiden toimintaa omatunto ohjaa, on narsisti ”ottanut” ylijääneet voimat oman egon käyttöön ulkokuoren ja maineen, älyn ja ihmistuntemuksen linnan rakennustarpeiksi.  Siksi hän on yleensä nerokas, kyvykäs ja menestyvä ja kykenee älyn ja vaiston avulla johtamaan tapahtumien vaikutusreitit lopulta itseensä.

Miksi tällainen tila, jossa kaikki voima palvelee persoonaa, ja pyrkii luomaan maailmaan oman totuutensa, sanellen sen säännöt omia etujaan ja mieltymyksiään silmälläpitäen, on elämien kierrossa syntynyt?

 Persoonallisten etujen täyttymiselämän näkymättömissä piilevät juuret piilevät paitsi elämien aikana muodostuneiden ”väärien” toiveiden kokonaissummassa, myös siinä että ”kokonaistien” tienkorjaukseen käytettävät keinot ”tulivat täyteen”. Joku luonteenpiirre pääsi kehittymään liian vahvaksi muihin tasapainottajiin nähden (esimerkiksi ominaisuus, jota voidaan kutsua ”täydelliseksi välinpitämättömyydeksi siitä, miltä muista tuntuu”). Kaiken em. ketjun alkusyy ja käynnistäjä on kuitenkin yleensä katkeroitumisesta johtuva viha:

Jossakin aikaisemmassa ruumistuksessaan itsensäpalvomiselämään ohjautunut henkilö oli puhdas, viaton ja hyvä. Hän ei kuitenkaan vielä ollut koetellut voimiaan ”maailman rajan vartijan kanssa”. Hänen eteensä asetettiin ”viestisoihdun kantaja” (vaikkapa aviopuolison muodossa), eli ainoastaan omaa etuaan palvova narsisti, joka naamioi toimintansa ulkoisesti inhimilliseksi, mutta oli oman kyltymättömän persoonansa asiamies, joka näki muut oman paremmuutensa todistamisen välineinä ja astinlautoina. Kohtaaminen, ja rakkauden, ymmärtämyksen ja sellaisenaanhyväksymisen koetuksessa epäonnistuminen, katkeroittivat vähitellen viattoman sielun. Seuraavan jälleensyntymän ”ohjausvaiheessa” kertynyt katkeruus muodostui asenteeksi: ”ihmiset ovat pahoja ja ajavat omaa etuaan, miksi minä en tekisi samoin, olenhan vahva älykäs, näen ihmisten luonteeseen ja voin todeta olevani kaikkia muita parempi”.

 Koska hänen positiivinen karmakertymänsä oli aikaisempien hyvien tekojen vuoksi vahva, hän sai hyvän ruumiin, älyä, kauneutta, karismaa ja ehkä vaikutusvaltaa – positiivisen karman laadun mukaisesti. Hänen kerätty karmavarastonsa suuntautui myös aikaisempien toiveiden mukaisesti ja purkautui uudessa elämässä ihmiskunnan kokonaisuuden siitä hyötymättä. Karman laadusta ja määrästä riippuen hänestä saattoi kehittyä palvottu poptähti, ankara ja maailmaa mieleisekseen muokkaava sotilasjohtaja, tai muotimaailman omalaatuinen guru. Hän saattoi tyhjentää elämänkreditinsä myös pienemmissä piireissä, missä raivasi tiensä manipuloiden ja painostaen tapahtumien fokukseksi.

Narsisti ei voi parantua kuluvan elämän kuluessa, koska näkee maailman vääristyneesti eikä kykene aidosti havaitsemaan tilaansa ja koska hänen elämäntiensä ei poikkeuksellisesti, em. syistä, ole sidottu totuuteen vaan henkilökohtaiseen etuun. Hän odottaa (epäonnistuneen tienkorjausmenettelyn seurauksena) purkautumista, kuplan puhkeamista ja laskeutumista tilapäisesti alemmalle portaalle, kyetäkseen kehittymään eteenpäin ilman väärään järjestykseen kehittynyttä egoa.

 Hänestä tuli tahtomattaan kehitystä nopeuttavien ulkomaailman voimien asiamies, joka kantaa katkeruutta ja vihaa synnyttävää egoismin soihtua ja koettelee heihin lähemmin tutustuvien uskoa ihmiseen ja tartuttaa muihin pahuuttaan. Mielenkiintoinen mutta ankara samsaaran peli, jonka pelilaudalla olemme, ei päästä meitä maaliin ilman kelpoisuuskoetuksia. Maailmaa ei voiteta helposti, vaan kielekkeeltä alemmalle putoaminen ja kerättyjen matkatavaroiden tilapäinen hukkaamien, on useimpien oikeamielisyyttä rakastavien ja viattomasti hyvien ihmisten kohtalo.