On muutamia moraalisia faktoja, jotka selkeästi kumoavat ikuisen helvetin taikauskon:

 Jos helvetti olisi ikuinen, hyvän ihmisen velvollisuus olisi kieltäytyä omasta taivasosuudestaan ja  mennä helvettiin, koska siellä voisi aina auttaa jotakuta. 

 Toiseksi; Jumala joka olisi luonut ihmisen ikuista helvettiä varten, ei olisi joko kaikkivaltias, tai hyvä. Kummatkin ominaisuudet kuitenkin itsestäänselvästi kuuluvat luovan hierarkian alkuunsysääjälle eli korkeimmalle ja ainoalle Jumalalle.  Eli:

 Jos Jumala olisi kaikkivaltias, "hän" tietäisi jo ihmisen luodessaan hänen (ihmisen) kohtalonsa ja päämääränsä. Ts. Jumala loisi ihmisen jo valmiiksi ikuista helvettiä varten (sitä edeltävän pikku episodin; elämän, ollessa vain pieni esinäytös).

 Jos Jumala taas ihmisen tulevan kohtalon tietäisi, eli olisi kaikkivaltias, hän ei luonnollisesti olisi hyvä olento, sillä kuka loisi olion ikuista kärsimystä varten. Vetoaminen ihmisen vapaaseen tahtoon ei muuta ongelmaa, sillä kaikkivaltiaan luojan ominaisuuksiin kuuluu ikuinen nykyhetken kaikki tieto. 

 Lisäksi: Sanaa ikuinen ei muinaishepreankielessä ole, sillä vastaava sana (Jota nyt en valitettavasti muista. Ehkä joku kielen asiantuntija voisi kommentoida), tarkoittaa ajanjaksoa, jonka alkua ja loppua ei tunneta. Sillä oli siis selkeästi eri merkitys.

 On myös luonnollista, että mikään teko ei voi olla niin paha, että sen aikaansaama vaikutus ei olisi korvattu vastaavalla (tai moninkertaisellakin) määrällä kärsimystä, ja korvaus- ja hyvitystyötä. Eli ikuinen kärsimys on moraalinen vääryys.

 Olisi kummallista, että pystyvä luoja olisi luonut niin epätäydellisen maailman ja siihen kuitenkin korkeita moraalisia ideoita (joista ihmistenkin moraalinilmentämiskyky on todiste, sillä kaikki on peräisin alkusyystä), jotka osoittavat että korkeaa moraalista tajua Jumaluudessa on, mutta maailmankaikkeuden pohjana olevat lait olisivat huomattavan epämoraalisia ja naiiveja.

 Ikuisen helvetin oppi on keskiaikaisten munkkien "väännös", jonka tarkoituksena oli negatiivisin keinoin pitää rappeutunut ja syntinen kansa (omasta vinoutuneesta näkökulmastaan nähtynä rappeutunut)  taivaskelpoisuuskurissa.