"Tony, en osaa selittää, miten paljon kärsin sinua kuunnellessani. Kysyin: Miksi. Hän sanoi: Herätät minussa henkiin kysymyksen, jonka olen torjunut 25v. Se on hirveä kysymys. Olen kysynyt itseltäni yhä uudelleen: Olenko turmellut kansani tekemällä heistä kristittyjä? Tämä jesuiittalähetyssaarnaaja ei ollut mikään liberaali. Hän oli oikeaoppinen, harras, hurskas ja konservatiivinen mies. Mutta hän koki turmelleensa onnellisia, rakastavia, yksinkertaisia, viattomia ihmisiä tehdesään heistä kristittyjä. (Havahtuminen-Anthony de Mello s. 167)

 Tämä rehellisen miehen arvio osuu asian ytimeen. Ulkoisiksi säännöiksi muutettu moraali ja mielivaltaiset opinkappaleet muovaavat ihmistä suuntaan, jossa hän kadottaa yhteyden sisimpäänsä ja alkaa muodostamaan elämänsä näyttelijää, joka ei ole hän itse. Uskovaisen rooli pitää häntä otteessaan ja hän oppii peittämään ei toivotun mielensisällön. Peitetty materiaali etsii kuitenkin ulospääsyä ja hän joutuu taisteluun, jonka hän ulkoistaa näkemällä maailman ja muut ihmiset pahoina, joka puolestaan aiheuttaa sisäisiä lisäpaineita, hänenhän pitäisi rakastaa...

 Vapauden riistäminen luonnollisesti hyvältä ihmiseltä tekee hänestä koneen, joka on täynnä ristiriitoja. Em. ulkoistamisprosessi selittää osaltaan myös länsimaista julmuuden sävyttämää historiaa. Se on seurausta yksilötasolta yhteiskunnalliselle tasolle heijastuneesta (kaksinaismoralismin alkujuuresta esiinkasvaneesta), ulkoistetusta torjunnasta.

 Sisäisen pakottamisen aikaansaama epänormaali sieluntila, peittää ihmisen luontaisen aitouden ja hyvyyden, muodostamalla kuoren joka on naamio. Se pitää aisoissa sisäistä "pahuutta" jonka se itse on aikaansaanut epänormaalilla käytöksellä ja väärillä toimintatavoilla.

 Kuinka sitten tullaan ulos ilmiöstä, joka ulottuu laajalle yhteiskunnassa. Muutos on alkanut itsestään ja "rautakankea" muistuttavia ihmisiä näkee yhä vähemmän (sisäinen jäykkyys heijastuu myös ulkoisiin eleisiin ja liikkeisiin). Aitoudesta ja "äijäkulttuurista" joka on omalla karulla tavallaan aitoa, on tullut trendi. Nuorison Rock kapina oli (sanon oli, koska sukupolven vaihduttua se ei enää hätkähdytä juuri ketään) myös "kauhistuttavuudessaan" tarpeellinen ilmiö kuplan puhkaisemiseksi.

 "Kaiken tämän täytyi tulla", mutta vapaus tuo tietenkin mukanaan myös haasteita, kiusauksia ja ongelmia. Pitkään vallinneen väärän mallin jälkeen, on yleensä seurauksena toiseen äärilaitaan heilahtaminen. Tästä ovat seurauksina mm. vapaan markkinatalouden yksilöä orjuuttava vaikutus (joka näkyy mm. kasvaneena työtehovaatimuksena  ja vapaan päätösvallan osittaisena siirtymisenä mainosmiehille). Egon pullistumista, joka on myös yleinen nykyilmiö, voidaan pitää pakkomoraalin vankilasta vapautumisen  vastavaikutuksena.

 Luonnollinen moraali ei myöskään toimi. Olemme välivaiheessa, jossa osin tarvitsemme sääntöjä ja osin olemme siirtyneet aitoon sisäiseen moraaliin. Aidossa vapaudessa kasvanut lapsi on luonnollisesti hyvä, eikä luonnostaan tee sitä muille mitä ei itselleen tahtoisi tehtävän. Tässä on suuri ero pakkomoraalin ja kurin avulla kasvatettuun lapseen, joka on sisäisten torjuntapaineiden rasittama ja on moraalinen ainoastaan tahdon avulla. (Seuraavaksi tästä).

 Olemme seuraavan haasteen edessä, joka on vapauden tasapainottaminen ja sen erottaminen orjuudesta. Tämä toteutuu kun yksilö oppii vähitellen valitsemaan pysyvän hyvän, katoavan sijaan.