"Osiriksen valo, joka muinoin paljasti vihityille luonnon syvyyksiä ja taivaallisia korkeuksia on iäksi sammunut hylätyistä hautakammioista. Hermeksen sanat Asklepiokselle ovat toteutuneet: "Oi Egypti, sinusta jää jäljelle vain kiviin hakatut sanat ja uskomattomia taruja tuleville sukupolville." (Edouard Schure: Egyptin mysteeriot)

 Tässä hieman hajanaista tietoa muinaisista mysteereistä:

 "...Tulemme siis sellaiseen johtopäätökseen, että kaikissa uskonnoissa on välttämättä oleva salainen puoli. Kun sitten teoriasta siirrymme käytäntöön, kysymme: Onko tällainen salainen puoli kuulunut maailman uskontoihin? Empimättä vastaamme siihen: jokainen suuri uskonto on väittänyt omaavansa salaisen opin ja selittänyt olevan teoreettisen ja käytännöllisen mystiikan tiedon varastona. Kansanomaisen opetuksen mystillinen selitys oli julkista ja se esitettiin vertauskuvien muodossa, niin että karkeat ja järjettömät selitykset ja kertomukset saivat sellaisen tulkinnan, jonka järki saattoi hyväksyä. Tämän tietopuolisen ja kansanomaisen mystiikan taustana oli käytännöllinen mystiikka, sanallinen henkinen opetus, jota annettiin ainoastaan tunnetuilla ja julkaistuilla ehdoilla, jotka jokaisen kokelaan oli täytettävä. Pyhä Klemens Aleksandrialainen mainitsee tästä mysteerien jaotuksesta: "Puhdistuksen jälkeen, ovat pienet mysteerit, joissa lasketaan opetuksen ja alkuvalmistuksen perustus ja suuret mysteerit, joissa mitään ei jää oppimatta maailmankaikkeudesta vaan jäljellä on ainoastaan luonnon ja olioiden katseleminen": (Stomata, V kirja, 11 luku).

 Kieltämättä tällainen kanta oli vanhoilla uskonnoilla.  Egyptin mysteerit olivat tuon muinaisen maan loiston, ja kreikan jaloimmat pojat, kuten Platon, menivät Saisiin ja Theebaan viisaudenopettajien vihittäviksi. Persialaisten mithra-mysteerit, Kreikan Orfeuksen ja Bakkuksen mysteerit ja myöhemmät elysialaiset puoli-mysteerit, Samotrakeen Skyytian ja Kaldean mysteerit ovat ainakin nimeltä tuttuja. Laadultaan sangen voimattomien eleysilaistenkin mysteerien arvoa ylistävät Kreikan etevimmät miehet, kuten Pindaros, Sofokles, Isokrates, Plutarkhos ja Platon (Nämä miehet eivät tunnetusti olleet arvostelukyvyttömiä rituaaliuskovaisia). Hyödyllisenä pidettiin varsinkin niiden suhtautumista kuolemanjälkeiseen olemassaoloon, koska vihitty oppi niissä kokemuksen avulla sen, mikä takasi hänelle tulevan onnen. Vieläpä Sopater väitti, että vihkimys saattoi sielun yhteyteen jumalallisen luonnon kanssa ja Demeterille omistetussa julkisessa hymnissä viitataan pyhään lapseen Iakkokseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemiseensa, jota mysteereissä käsiteltiin (Ylösnouseminen käsitettiin tässä-kuten eräässä toisessakin tarussa tulisi käsittää-heräämistä kolme päivää kestävästä "temppeliunesta", sielun pysyvyyskokemuksen saavuttaneena: "Se joka kuolee eläessään ei kuole kuollessaan")

 Jamblikukselta, kolmannen ja neljännen vuosisadan suurelta Teurgilta saamme kuulla paljon mysteerien tarkoituksesta. Teurgia oli (todellisen) pappistieteen viimeinen osa  ja sitä harjoitettiin suurissa mysteereissä... Ne periaatteet joihin suuret mysteeerit nojautuvat voidaan lyhyesti esittää näin: On olemassa yksi, joka on ollut ennen kaikkia olioita, liikkumaton, leväten oman ykseytensä yksinäisyydessä. Siitä syntyy ylhäinen Jumala, itsesyntyinen, hyvyys, olioiden alkulähde, juuri, jumalien Jumala, ensimmäinen syy, joka ilmentää itsensä valona. Hänestä lähtee järjellinen maailma tai ihanteellinen maailmankaikkeus, kaikkiallinen järki, n o u s  ja siihen kuuluvat ruumiittomat, eli järjelliset jumalat. Tästä lähtee maailmansielu, johon kuuluvat "jumalalliset älylliset oliot, jotka ovat läsnä jumalien näkyvissä ruumiissa". Sitten tulevat yli-inhimmillisten olioiden eri hierarkiat; arkkienkelit, hallitsijat, enkelit, demonit ym. Ihminen kuuluu alempaan järjestelmään, yhtyy siihen luonnossaan ja kykenee sen tuntemaan. Tämä saavutettiin kokemuksena mysteereissä ja se johti yhteyteen jumalan kanssa.

 Mysteereissä selvitettiin näitä oppeja "kaikkien olioiden eriämisestä ja palaamisesta Yhteen ja yhden kaikkiallista yliherruutta" (Jamblikus s.73) ja lisäksi herätettiin erilaisia olentoja jotka ilmestyivät, milloin opettamaan ja milloin puhdistamaan pelkällä läsnäolollaan. "Jumalat" sanoo Jamblikus," ovat hyväntahtoisia ja suosiollisia ja antavat valonsa teurgeille ylenmäärin kutsuen heidän sielujansa luokseen ja totuttaen niitä vielä ruumiissa elävinä eroamaan ruumiistaan ja lähestymään omaa ikuista järkiprinsiippiään" (Ibid. pp. 55,56). Sillä sielulla on kahdenlainen elämä, toinen ruumiistaan erillään oleva", ja on erittäin tärkeää oppia erottamaan se ruumiista, jotta se siten voisi oppia yhdistymään jumaliin järjellisillä ja jumalallisilla osillaan ja oppia tiedon todelliset periaatteet ja järjelliset totuudet (Ibid.p. 118,119).

 Riittäköön esimerkki niille, joilla on korvat, sillä mysteeriä ei ole pakko paljastaa, vaan riittää ainoastaan viittaus siihen, mikä on tarpeen. (Ibid) (Kristinuskon salainen puoli-Annie Besant)