Vanhojen tietoisesti aikaansaatujen kuolemankokemusten lisäksi (joista alla), on olemassa myös uudempia "rajanylityskertomuksia", jotka ovat subjektiivisesti parhaimmillaan yhtä vakuuttavia, kuin muinaiset Mysteerit olivat niihin vihityille harvoille (Tosin uudemmat eivät voi ylittää tiettyä rajaa).

Filosofian Tohtori Raymond A. Moody teki uudella ajalla tunnetuksi kuolemanrajakokemuksen, havaitessaan, että useat eri henkilöt kertoivat kuolleeksijulistamisensa jälkeen, olleensa edelleen elossa ja voivansa tarkkailla tilannetta eräänlaisesta sieluruumiista käsin. Hän kuvaa alan perusteokseksi muodostuneessa kirjassaan; Kokemuksia kuolemasta, lukuisia tapauksia, joissa kuolleeksi julistettu henkilö on kyennyt tuomaan muistikuvan myös fyysisiin aivoihinsa, elvytyksen jälkeen (kaikkien aivot eivät tähän kykene, vaan koettu unohtuu). Sittemmin tämä kehittyneiden elvytystekniikoiden myötä yhä yleisemmäksi käynyt, kokemus on tullut laajemmin tunnetuksi. Tässä kuitenkin Moodyn aineistosta tyypillinen "mallikuolemantapaus":

 "Mies on kuolemaisillaan ja fyysisen ahdistuksen ollessa suurimmillaan hän kuulee lääkärin julistavan hänet kuolleeksi. Hän alkaa kuulla epämiellyttävää, voimakasta ääntä, kilinää tai surinaa ja samalla hän tuntee liikkuvansa hyvin nopeasti pimeän ja pitkän tunnelin läpi. Tämän jälkeen hän havaitsee äkkiä irtautuneensa aineellisesta ruumiistaan, mutta olevansa vielä välittömässä aineellisessa ympäristössä ja hän näkee oman ruumiinsa matkan päästä, ikäänkuin olisi katselija. Hän seuraa elvytysyrityksiä tältä epätavalliselta näköalapaikalta mielenkuohun vallassa.

 Jonkin ajan kuluttua hän rauhoittuu ja alkaa tottua outoon olotilaansa. Hän huomaa, että hänellä on yhä ruumis, mutta se on aivan eri luonteinen ja sillä on aivan erilaisia kykyjä, kun hänen jälkeensä jättämällä aineellisella ruumiilla. Pian alkaa tapahtua muutakin. Toiset tulevat tervehtimään ja auttamaan häntä. Hän näkee vilahdukselta jo kuolleiden sukulaisten ja ystävien henkiä ja hänen eteensä ilmestyy valo-olento – lämmin, rakastava henki, jollaista hän ei ole aikaisemmin kohdannut. Tämä olento esittää hänelle sanattoman kysymyksen – pyytää häntä arvioimaan elämänsä ja auttaa häntä siinä näyttämällä hänen elämänsä tärkeimmät tapahtumat silmänräpäyksellisinä kuvasarjoina. Jossakin vaiheessa hän havaitsee lähestyvänsä jonkinlaista estettä tai rajaa. Kuitenkin käy ilmi, että hänen on palattava maan päälle, että vielä ei ole hänen kuolemansa aika. Tässä vaiheessa hän vastustelee, sillä hän on jo ehtinyt mieltyä tuonpuoleiseen, eikä halua palata. Hänet on vallannut syvä ilon, rauhan ja rakkauden tunne. Asenteestaan huolimatta, hän yhtyy jälleen jotenkin ruumiiseensa ja palaa elämään.

 Myöhemmin hän yrittää kertoa tästä muille, mutta se on vaikeata. Ensinnäkin ihmiskieli ei riitä kuvaamaan näitä tapauksia. Lisäksi hän huomaa toisten irvailevan, joten hän lakkaa puhumasta niistä. Silti kokemus vaikuttaa syvällisesti hänen elämäänsä, erityisesti hänen näkemyksiinsä kuolemasta ja sen suhteesta elämään." (Raymond Moody- Kokemuksia kuolemasta s. 19-20)

Muinaisissa Mysteereissä aikaansaatu kokemus oli kuitenkin tietoinen ja syvemmälle ulottuva (Sen on sanottu kestäneen kolme päivää, jonka päätteeksi uudestisyntyneen arkku kannettiin paikkaan, jossa nouseva aamuaurinko symbolisesti valaisi neofyytin kasvot?). Kuinka se saatiin aikaan? Voimme vain arvailla, mutta eräs varmasti vaikuttava tekijä on ollut pitkä paasto, joka aina heikentäessään ruumista vahvistaa sielua. On myös saatettu käyttää jonkinlaisia yrttejä, jotka lamauttavat ruumiintoiminnot ja saattavat ne minimiin, aikaansaaden kataleptisen tilan, joka vastaa kuolemaa (esim. Sammakko viettää talven tällaisessa transsissa kaivautuneena lammen pohjamutaan). On myös muistettava, että kaikkea voi harjoitella (esim. myös kataleptista transsia, jota Intialaiset fakiirit ovat harjoittaneet ja siirtäneet tietämystään, useita tuhansia vuosia. Eräs tällainen kertomus löytyy muistaakseni kirjasta: Salaista Intiaa etsimässä-Paul Brunton. Kyse on elävältä hautaamisesta hapettomaan tilaan. Tekniikassa mm. käännetään kieli taaksepäin, nielun tukkeeksi). Kun tällainen tietämys kuolemankultin tekniikasta on ollut olemassa, se ei rajoitu pelkkään materialistiseen psykologiaan, vaan sen haltioiden, eli Hierofanttien tietämys on ollut rajoja ylittävää… Uskon että viimeksimainittu tekijä on olennaisin.

Käsittääkseni vieläkin jossainpäin maailmaa harjoitetaan itämaista taistelulajikulttia, jossa mestari huolellisten valmistelujen jälkeen (kuulostaa karmealta) kuristaa oppilaansa kuoliaaksi, jonka yhteydessä jotkut herkimmät kokevat em. vaikutelmia. Tämän jälkeen mestari herättää kuolleen henkiin hieman mystisellä tekniikalla nimeltä "Knappo". Veikkaisin, että tässä viimeksi mainitussa tapauksessa mestarin tietämys on kuitenkin puhtaasti fysiologista, joskin merkittävän harjaantumisen tulosta.