Rauhan lisäämiseen on myös olemassa muita keinoja. Eräs näistä on hengityksen säätely. Kun ihminen kiihtyy, myös hänen hengityksensä kiihtyy ja päinvastoin. Siksi hengitystä hidastamalla ja pidentämällä, voidaan aikaansaada rauhoittava vaikutus.  Jos harjoittajan sydän on terve, voidaan asteittainen harjoittelu aloittaa näin:

 Istu selkä suorassa ja irti selkänojasta (vaikkapa Indiskasta saatavalla meditaatioistuimella). Odota rauhoittumista hieman. Hengitä sitten tasaisesti, äänettömästi, hitaasti, syvään pitkään ja syvään sisään; ja ulos. Älä keskity niinkään hengitysliikkeiden tarkasteluun, vaan keskitä huomiota sieraimissa tapahtuvaan tasaiseen ilmavirtaan. Voit ajatella, että sieraimissasi on mittari, joka mittaa ilmavirran tasaisuutta. Vain aivan hengityksen alku- ja loppuvaiheessa tasainen virta hidastuu tai nopeutuu, ennen suunnanvaihtoa.

 Ole erityisen tarkkana, ettet puhalla ulos hengittäessäsi, vaan että ilma virtaa ulos vapaasti luonnollisesti ja rentoutumalla. Hengitä aina nenän kautta, sillä siinä on ”luonnon” valmistama suodatin.

 Kun olet hieman kehittynyt, voit jatkaa alkuvaiheen jälkeen näin: Hengitä rentona, hitaasti ja äänettömästi sisään noin 75% keuhkojen kapasiteetista ja pidätä hengitystä hieman. Hengitä tämän jälkeen vielä uudelleen sisään hitaasti ja äänettömästi. Ennen keuhkojen liiallista täyttymistä tai keho- ja hermojännitystä, pysähdy ja pidätä taas hengitystä niin kauan kuin se tuntuu mukavalta (muutamia sekunteja). Anna sitten keuhkojen virrata hitaasti luonnolliseen tyhjyysasteeseen, älä työnnä niitä kokonaan tyhjiksi, vaikka jotkut joogaoppaat näin kehottavatkin, tästä voi seurata väärä hermostoa rasittava hengitystottumus.

 Voit myös jättää kaksi sisäänhengitystä tekemättä ja keskittyä pelkästään syvään, tasaiseen ja rauhalliseen hengittämiseen ja sopivaan rentoon pidättämiseen, sekä keuhkot tyhjinä, että täysinä.

 Muista, että kaiken tulee tapahtua luonnollisesti ja pahemmin hengästymättä. Aloita vähäisillä määrillä ja lisää kertoja vähitellen, niin saat parhaan hyödyn, sillä ”kykyä” voi kehittä huomattavasti, samoin kuin juoksukuntoa. Kun hengität, älä nosta hartioita, tai pullista vatsaa (se laajenee alkuvaiheessa itsestään rintaontelon alaspäin suuntautuvan paineen vaikutuksesta), vaan tunne kuinka kyljet ja selkä laajenevat, kun ilma imeytyy sisään.

 Ennen hengitystä on toisinaan hyvä suorittaa muutamia joogaliikkeitä, jotka venyttävät ja rentouttavat ”lyhentyneitä” ja liikeradaltaan rajoittuneita hengityslihaksia. Pasimotasana, Bhudzangasana ja Halasana vapauttavat hengitystä tehokkaasti. Vatsa- ja kylkilihasten kuntoon on myös syytä kiinnittää huomiota, sillä ne ovat keskeisessä asemassa vaivattomassa hengityksessä, mikä puolestaan vaikuttaa elämänlaatuun monin tavoin.

On olemassa muita erinäisiä harjoituksia, joita suoritetaan meditaatiossa. Nämä voidaan jakaa kahteen ryhmään: 1) Egoa kasvattavat harjoitukset. 2) Egon solmuja ja ongelmia purkavat, eli onnellisuutta lisäävät harjoitukset. Esimerkiksi pelkän keskittymisen harjoittaminen, ilman henkisen sydämen kehittämistä on pitkällä tähtäimellä haitallista. Samoin vaikkapa Kundalinin herättäminen, ilman moraalisten koetusten läpäisyä on enemmän kuin kohtalokasta, sillä sitä seuraava mahdollinen mielen järkkyminen ei suinkaan ole pienin ongelma…

 Tässä esitetty filosofia tavoittelee ”korkeinta hyvää”, eli tajunnan alkulähteen löytämistä, eikä siinä siksi suoranaisesti suoriteta persoonallisen minän kykyjä hiovia harjoituksia. Perushengitysharjoitukset joogavenytyksineen ja mantran pienimuotoinen käyttö – ei henkilökohtaisen voiman hankkimiseksi, vaan rauhan syventämiseksi – ovat ainoat ”myönnytykset”, joita sisäisen Jumalyhteyden kehittämisen lisäksi suositellaan.

 Mikä egoa kehittävissä harjoituksissa sitten on niin haitallista ja mihin ne saattavat pahimmillaan johtaa. Mikä voi olla vielä vaarallisempaa kuin mielen suistuminen pois raiteiltaan? Siitä seuraavaksi (tosin kirjoituksissa on utopiavaroitus).