Uskonnon voi pelkistetysti nähdä väitteenä tehdä epätodesta totta uskon keinoin. Tämän uskonnon tarkoitus on siinä, kuinka paljon ihminen kykenee sokeasti uskomaan asioita, joita järki ei loogisin perustein hyväksy. Tämä varsinkin länsimaihin pesiytynyt väärä käsitys uskonnon tarkoituksesta, on ydinvirhe. Koska erehdys piilee lähtökohdassa, se vinouttaa myös monia muita siitä johdettuja käsityksiä.

 Tästä johtuva seurannaiserehdys on ns. taivaaseenpääsykriteeri: Jos sokeasti uskot sekalaisen lajitelman asioita, pääset taivaaseen, jos et, joudut helvettiin ("ikuisesta" helvetistä ja taivaaseenpääsyn merkityksestä myöhemmin). 

 Väitän kuitenkin, että uskolla oli alunperin aivan eri merkitys, eikä se ollut keskeinen sisältö. Uskoa ei vaadittu, vaan myöhemmin "uskomususkoksi" muuttuneella ilmiöllä haettiin jotain muuta, jolla oli järkevät tarkoitusperät, eikä se rikkonut logiikan sääntöjä. 

 Uskonnon (ei oikeastaan voida sanoa "uskonnon", koska sana kuvaa erehdystä, eikä alkuperäistä tarkoitusta) alkuperäinen tarkoitus oli olla tie, joka opastaa ulos kärsimyksestä ja ymmärryskyvyttömyydestä. Todellinen tarkoitus oli opettajan seuraaminen. Tässä kohdassa uskon perusmerkitys (joka on siis nostettu väärään asemaan, jolloin se on vääristynyt valheeksi) on helppo ymmärtää: Jos uskot, että opettaja on saavuttanut jotakin tavoittelemisen arvoista (ts. ikuisen elämän eli valaistumisen), sinulla on mahdollisuus saavuttaa, hänen ohjeitaan noudattamalla, sama tila seuraamalla häntä (hänen opetuksiaan).

 Maailman pyhiin kirjoihin puolueettomasti perehtymällä tämä käy ilmeiseksi. Niiden tarkoitus tällä avaimella tarkasteltaessa paljastaa niiden samankaltaisuuden; ne ovat teitä "Jumalan luo" (eli jumalallisen tajuntakokemuksen saavutttamiseen). Tämän keskeisen havainnon seurauksena, tulkinnalliset erimielisyydet samalla lakkaavat.

 Kristinusko ja sen erheen pohjalle syntynt islam, ovat em. uskon käsite-erehdyksen pahimmin rasittamia. Niissä tiedon avain hukattiin jo varhaisessa vaiheessa, eikä niiden  filosofia ja moraalikäsitys ole koskaan yltänyt itämaisten veljiensä tasolle. Koska oikeampi Gnostilainen tulkinta hävisi kristin"uskon" alkuaikoina agressiivisemmalle harhakäsitykselle, on väärään sokean uskon lähtökohtaan pohjautuvia lahkoja yli 3000.

Alkuperäinen viisaus on rappeutunut harhakäsityksiksi, jotka estävät järkeviä ihmisiä suhtautumasta "uskoon" vakavasti, mikä puolestaan jarruttaa maailmankehitystä ja lisää materialistisen tulkinnan ja elämäntavan kärsimystätuottavaa valtaa...