Ihmisessä on eräs elementti joka on pysyvän onnellisuuden kannalta olennainen. Sitä voidaan kehittää, sillä vaikka se on olemassa, se ei ole yleensä kovin tietoinen, puhumattakaan siitä, että olisi saavuttanut täydellisyyden. Tämä elementti on se joka sanoo ihmisessä: minä olen.

 Se on kaiken tarkkailija ja todistaja. Se on ilon ja surun yläpuolella ja sallii niiden esiintyä tajunnassa puuttumatta asiaan. Se ei torju tai tukahduta, vaan päinvastoin sen kehitykselle on ominaista alitajuisen tajunnanosuuden asteittainen väheneminen. Sen täyttymyksen tila on kokonaan osittumaton ja vailla alitajuisia torjuntamekanismeja. 

 Tälle tajunnantilalle on eri kulttuureissa, eri aikakausina, annettu erilaisia nimiä, joita ovat mm: Valaistuminen, Uudestisyntyminen ylhäältä, Satori, Jumala, Samadhi, Ydinminäkokemus, Naguaali ym.

 Ajallemme tyypillisen kiireen ja ulkoistumisen myötä sen tiedostus on jäänyt taka-alalle. Ajattelijaan samaistuminen ja emotionaaliset epäpuhtaudet eivät päästä esiin sen tietoisuutta, vaan mieli samaistuu kaoottisesti ulkoisiin tai sisäisiin kohteisiin, vailla pysyvää tyyssijaa. Minä, on sama kuin tietoisuus, joka jää jäljelle silloinkin kun ajatusten virta pysähtyy...

 Itämailla on esitetty teitä tämän pysyvän onnellisuuden kannalta olennaiseen kokemukseen. Myös oikein ymmärretyt Jeesuksen opetukset tähtäävät tähän päämäärään, vaikka moninaiset väärintulkinnat, valtapyrkimykset ja niistä edelleen kehittyneet väärintulkinnat ovat sotkeneet hänen todellisen sanomansa pahemman kerran. Alla olevissa kirjoituksissa olen pyrkinyt esittämään osia suvaitsevaisuuden ja tajunnan rajoittamattomuuden tiestä, joka on olennainen länsimaisen ihmisen mielenlaadun kannalta. Olennainen siksi, että pakko ja tukahduttaminen johtavat ulkoistuneessa länsimaisessa elämänmenossa yleensä päinvastaiseen tulokseen, eli alitajunnan kasvuun, kuten aikaisemmin totesimme. Pyrimme myöhemmin osoittamaan, että tämä oli myös Jeesuksen eräs keskeisistä viesteistä.

 Minuutta siis kehitetään tulemaan tietoiseksi, suhtautumalla "pahaan" tajunnansisältöön uudella tavalla, eli vastustamatta. Näin se pysyy tietoisena ja sitä voidaan käsitellä suvaitsevaisuuden ja ymmärtämyksen, sanalla sanoen, rakkauden keinoin.

 Em. menettely johtaa ennemmin tai myöhemmin, edellyttäen että on tullut oikein käsitetyksi, spontaaniin valaistumiskokemukseen jonakin rauhan hetkenä. Tämä minuuden synty on ihmiselle äärimmäisen olennainen, vaikka sen esittäminen kirjaimin on valjua, tavanomaista ja asia asioiden joukossa.

 Entä mikä merkitys oli "Suuren neuvonantajan" sanoilla: "Opettakaa minua siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, se on kulmakivi." 1. Minä, on kaikissa ihmisissä vaikuttava ”sinapinsiemenenkaltainen” minuus, ei tietenkään Jeesus itse (kyse on verhotusta symboliikasta, kuten hyvin monet muutkin hänen, liian usein suoraan tulkitut, puheensa) opettaminen on kehittämistä. 2. "Kivi", on rakennuksen valmistumisen olennainen osanen, päämäärän saavuttamisen väline. Voidaan myös kääntää sanoilla; sen kiven avulla. 3. Rakentaja = Itsekasvattaja, valaistumisen päämäärään pyrkijä. 4. Hylätty kivi = Keino, jonka kaikki itsestään selvänä epäkelpona elementtinä hylkäsivät, eli sisäinen vastarinnattomuus, ja ryhtyivät taisteluun omaa sisäistä huonouttaan vastaan. 5. Kulmakivi = Olennainen henkisen kehityksen väline.