Ulkoinen suvaitseminen ei kehity ilman sisäistä harjoittelua. Nykyään on muotia olla suvaitseva. Yleensä se kuitenkin jää eräänlaiseksi väkisinväännetyksi trendisuvaitsevaisuudeksi, jossa ollaan suvaitsevinaan esim. homoja. Allamainitun sisäisen harjoittelun myötä, voi kuitenkin ylettyä ymmärryksen muodossa paljon laajemmalle. Suvaisevaisuuden vaikeimpia taitoja on suvaitsemattomuuden suvaitseminen…

 Suvaitsevaisuuden kehityttyä,voimme myös suunnata rakkautta ulospäin "harjoituksen" muodossa. Oletetaan, että olemme vaikka nimeltämainitsemattoman ruotsalaisen huonekalujätin lauantairuuhkassa, jossa stessaantuneet ihmiset tungeksivat joka suuntaan. Tällaisissa paikoissa voimme "kehittää rakkautta". Sen tulee tapahtua sellaisenaanhyväksymisen hengessä: Yritä hyväksyä sinua lähestyvä ventovieras ihminen sellaisenaan, ilman muutospyrkimystä. Vielä enemmän, rakasta häntä ja toivo hänelle hyvää. Älä anna tämän kuitenkaan näkyä itsestäsi mitenkään esim. hymynä, tai tuijotuksena. Jos olet hyvä ihmistuntija ja vaikka et olisikaan, yritä päätellä vuorossa olevan ihmisen olemuksesta hänen luonteenlaatunsa, tapansa, paheensa, yhteiskunnallinen asemansa, surunsa ja rakasta häntä, säteile hänelle sellaisenaanhyväksyvää rakkauttasi.

Tämänkaltaiset harjoitukset eivät kuitenkaan saa olla liian usein toistuvia, sillä oman puutteellisen mielemme tulee olla lievällä etusijalla. Paavali tiesi tämän, siksi hän nimitti persoonaansa "ensimmäiseksi syntiseksi." Kun sen kaikenlaiset reaktiot ovat "etusijalla", myös suvaitsevaisuus ulospäin säilyy. On myös tärkeää, että vallitsee tasapaino ulospäinsuunnatun rakkauden ja omaan "sisäiseen lapseen" (termi on loppuunkaluttu, mutta osuva) suunnatun rakkauden välillä, sillä molemmat tukkeutuvat jos toinen unohtuu.

Samankaltainen harjoitus voidaan suunnata myös omaan persoonaan. Tällöin havainnoidaan kaikkea rakkauden hengessä esim. näin: Loukkaannuin tänään ilman syytä - rakasta ja ymmärrä itseäsi. Kärsin tänään sisäisesti, kun henkilö suuttui minulle perusteettomasti – rakasta ja ymmärrä. Haluaisin uuden auton, vaikka vanhakin toimii vielä ja tiedän sen olevan typerää – rakasta ja ymmärrä.

Itsensä ymmärätäminen on keskeinen tekijä näiden harjoitusten täyttymyksen tullessa esiin. Tämä täyttymys on "sydämen avautuminen", joka syntyy, kun meidän ja ulkomaailman välissä ei ole käsittelemättömiä asioita ja esteitä. Kun voimme suvaita ja ymmärtää, jopa rakastaa sellaistakin ihmistä joka ei pidä meistä, kun emme ole riippuvaisia ulkomaailman ohjauksesta, voimme olla vapaita.

Kyetäkseen olemaan vapaa, on avattava "sielun solmut" ja avatakseen solmut tarvitaan ymmärtävää lempeyttä itseään kohtaan. Kun on vapaa solmuista, vasta silloin voi kunnolla rakastaa muita.