"Minä puhun mysteerioista niille, jotka ovat kypsiä kuulemaan mysteerioista."Tämä Jeesuksen lause (Tuomaan Evankeljumi) kuvaa hyvin sitä, miten jokainen uskonto on jaettu kahteen osaan, esoteeriseen ja eksoteeriseen, eli edistyneemmille ja kansalle. Olemme tottuneet virheellisesti uskomaan, että kaikki mitä kristinusko sisältää, löytyy kirkonopeista ja viimeistään Raamatusta. Raamattua taas on tutkittu monin keinoin ja tultu tiettyihin teologisiin johtopäätöksiin. Tässä Jeesus viittaa kuitenkin siihen, että on olemassa jotakin mitä ei voi julkisesti kertoa.

Kaikkien uskontojen alkuperäinen sanoma on ollut, että ihminen ei ole sellaisenaan kykenevä ymmätämään totuutta, vaan tarvitsee harjoitusta, sillä vain se joka on totuuden kaltainen voi nähdä totuuden. Uskontojen ydintotuudet voidaan pelkistää moraalisiin sääntöihin ja itsensä kehittämiseen joiden tarkoituksena oli antaa "silmät ja korvat" totuuden ymmärtämiseksi. Tämän "tien" kulkeneet muodostivat sisäisen (esoteerisen) piirin.

Paradoksaalista on kuitenkin se, että viittaus tämän tien alkupään löytymiseen, on jokaisen uskonnon ydinsanomassa, se on aina ollut olemassa niille, jotka "ovat olleet kypsiä." Esim. Leo Tolstoi löysi tien ja järjesti sen ns. Jeesuksen viideksi käskyksi: Älä suutu. Älä himoitse. Älä vanno (vaan puhu muutenkin totta). ÄLÄ VASTUSTA PAHAA. Pyri rakastamaan kaikkia. (sisäinen pahan vastustamattomuus on kulmakivi, muutoin muut pyrkimykset jäävät hedelmättömän teeskentelyn tasolle). Tämän noudattaminen jokapäiväisessä elämässä, johtaa kohti suurta päämäärää, joka on valaistuminen, täydellinen tieto ja pysyvä onni.

Jeesus painotti olennaista (ei siis myöhemmin kyhättyä ristinkuolematarua) toteamalla: "Kun te teette niinkuin minä sanon ( niin vasta) silloin te olette minun opetuslapsiani ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teidät vapaiksi."

Ihmisen kokonaisvaltainen kehittyminen (ei pelkän kylmän järjen, johon nykyään suunnataan käytännössä lähes koko huomio) oli ja on se tarkoitus, jota myös kaikki muut uskonnot pitivät päämääränään.

 Uskonnot ovat tasarvoisia, eikä niitä tule myöskään erottaa toisistaan. Päinvaston niitä kaikkia yhdessä puolueettomasti tutkimalla, voidaan löytää arvokas alkuperäissanoma, joka paistaa uskonnollisen rihkaman keskeltä. Yleisesti tätä oppikeräytymää voidaan kutsua mestariavaimeksi elämisen taitoon ja onnen salaisuuteen.

Kun "kokelas" on hankkinut hieman "silmiä ja korvia", pyrkimällä tulemaan totuuden kaltaiseksi, hänelle voidaan kertoa mysteereistä, tai paremminkin hän vasta silloin ymmärtää niitä. Maailmassa on runsaasti salaisuuksia, jopa sellaisia salaisuuksia joita ei nykynäkökulma osaa etsiä…

Antiikin aikoina oli myös kokonaisia yhteisöjä, joissa saattoi saada opetusta mysteerioiden ymmärtämiseen. Lukuisien "Mysteeriolaitosten" sisäisistä toimintatavoista ei ole säilynyt paljon julkista tietoa, sillä niihin osaa ottavilta vaadittiin voimakasta näyttöä vaikenemiskyvystä. Muutamia kirjallisia tietoja on mm. vapaamuurareiden ja ruusuristiläisten hallussa. Myös Teosofisessa kirjallisuudessa löytyy niistä katkelmia. Seuraavaksi pyrin selvittämään mistä mysteerioissa oli kyse ja mitä tarkoittaa niihin liittyvä lause: " Se joka kuolee eläessään, ei kuole kuollessaan."