Koska meillä on kaunisteltu kuva itsestämme, emmekä halua tietää totuutta, koska se on meille monessa suhteessa epämieluinen. Syvemmän itsetuntemuksen saavuttamisen ensimmäinen edellytys on havaita, että meillä on taipumus valehdella itsellemme, me haluamme vaalia itsestämme parempaa kuvaa, kuin mikä on totta.
Pakolla tätä sisäisen valheen ja torjunnan muuria ei voi murtaa, vaan siihen tarvitaan lempeyttä ja ymmärtämystä omia heikkouksiamme kohtaan. Lisäksi , kuten edellä mainittiin, tarvitaan "muuttamispyrkimättömyyttä", koska halu muuttua on sisäisen valehtelutilanteemme synnyttäjä. Todellista itsetuntemusta ei synny, jos emme näe itseämme sellaisina kuin todella olemme, vaan näemme sensijaan luodun kuvan siitä, mitä haluaisimme olla ( johon on sekoittunut sävyjä myös siitä, minkälaisena uskomme muiden meitä pitävän jne ).
Itsetuntemus on alitajuisten prosessien tulemista tietoisuuden valoon. Kun tietoisuus lisääntyy tulemme yhä kokonaisemmiksi. On myös olemassa raja jolloin tietoisuus on saavuttanut huippunsa ja tajunta nousee osittumisen tilasta kokonaiseksi. Tätä kokemusluontoista tapahtumaa nimitetään idän suunnalla valaistumiseksi, lännessä mm. uudestisyntymiseksi ( termillä ei ole mitään tekemistä uskonnollisen uudestisyntymisen kanssa, joka on pääasiassa hysteriasta alkuunsa saanut ). Sen merkitys on ihmisen pysyvälle onnellisuudelle olennainen.
Olennaista on siis se, että minkäänlainen "henkinen kehitys" ei juuri tuota todellista tulosta, ennenkuin näemme valheellisen minäkuvamme taakse, siihen minäkuvaan joka on oikea, eikä tämä ole mahdollista jos yritämme muuttua sisäisesti.
Em. sisäinen toiminta ei ole helppoa, koska ihminen on yleensä kieltomoraalin kyllästämä. Ongelmia aiheuttaa yleensä myös se ,että ihminen luulee sisällään asuvan jonkinlaista ydinpahaa, jota on pideltävä aisoissa. Käsitys on kuitenkin väärä, sillä ihminen on pohjimmiltaan hyvä, ja sisäinen "paha" alkaa kehittyä nimen omaan torjunnan avulla. Eli se millä pahaa pyritään pitämään aisoisssa, aiheuttaa sitä.
On kuitenkin sanottava, että tämä sisäinen vapautustyö voi väärinkäsitettynä johtaa himoluonnon kasvamiseen. On myös muistettava että ajatusvirike on erotettava jatketusta ajatuksesta ja väärä ulkoinen toiminta oikeasta. Sisäinen suvaitsevaisuus on kuitenkin voima joka aikaansaa sydämen hyvyyttä. Ihminen jolla on vahva halu toimia ulkoisesti oikein, ei joudu ongelmiin.
Itsetutkiskelu on olenainen tapa nousta siitä kärsimyksestä, jota jokainen näkee , niin ulkopuolellaan kuin sisällään.
Muutospyrkimättömyyden "avaimen" lisäksi, on oleamassa myös toinen itsetuntemuksen avain. Kerron siitä lähipäivinä.
Kommentit