Skeptinen mielenasenne ja maailmankatsomus ei aina ole vapaa harhoista ja ennakkoluuloista? Sillä ei myöskään ole kykyä edetä syvyyssuuntaan sanallisen perustason ohi. Se toimii tieteen monilla alueilla moitteettomasti, mutta syvällisten kysymysten kohdalla se jää neuvottomaksi, koska se vaatii sanallisen tason pintaperusteluita kysymyksissä, joiden ymmärtäminen vaati kykyä oivaltaa viitteenomaisia totuuksia. Se jää liian usein "rakkikoiraksi" joka teilaa vastustajansa kyseenalaisesta syystä, joka on; tiedeyhteisön arvostuksen jatkumisen halu.

 Se joka haluaa vain ja ainoastaan totuutta, seuraa sitä vaikka sen hintana olisi yleisen arvostuksen menettäminen. Kunnianhimo ja voittajan vankkureissa istuminen on kuitenkin liian voimakas vaikutin useimmille, koska henkilökohtainen pieni elämä ja pohjaton tunnustuksentarve painavat vaakakupissa liikaa. Monet tiedeauktoriteetit hoitavat työtään enemmän kunnian ja arvostuksen vuoksi, vaikka uskovat itsekin palvelevansa vain puhtaan tiedon jumalaa.

 Skeptinen näkökulma sisältää myös uskomusperäisiä dogmeja, joita ei tosin ole helppo havaita, koska ne välittyvät rivien välistä. Se esim. tulee uskoneeksi, että se mitä ei voida mitata ja punnita ei ole olemassa. Yliskeptisyyden uskonnolliset piirteet tulevat yleensä esiin fanaattisina ja hyökkäävinä kannanottoina ja ivallisina sävyinä. Tällaisten henkilöiden totuuden etsimismotiivi on yleensä toissijainen  (piilotajuinen) ja todellinen syy on arvostelunhalun aikaansaama tyydytys ja oman kilven kiillotus.

 Se myöskin nielee purematta uskomuksen, että suunnattoman monimutkainen maapallo eri kokonaisuuksineen ja päällekkäisine tasoineen (atomista ja molekyylistä "harvaan ihmisruumismuotoon" jonka keskinäset yhteydet muodostavat vertaansa vailla olevan tarkoituksenmukaisuuden, "evoluutioineen" kaikkineen) on sattumalta ja itsestään muotoutunut, kaoottisen törmäilyn luomus, vaikka ihmisen järjen ylittävä periaate on enemmän kuin näkyvissä.

(Tiedän että edellinen väite tulkitaan ensinäkemältä uskonnolliseksi jumalhakuisuudeksi. Vastaan kuitenkin, että yliskeptikko tulee uskoneeksi, että miljoona palikkaa sisältävä säkki voi ravistelemalla -ja kuka ravistelee-muodostaa upean rakennuksen. Kuinka paljon epätodennäköisempää on "maailmanpalikoiden" suunnattoman monimutkaisiin muotoihin "järjestyminen". Kyseessä on usko joka syntyy tahattomasti väärään, liian ahtaaseen, näkökulmaan asettumisesta. Tämä on olennainen mietiskelynkohde.)

 Sivuuttaminen on myös yleinen toimintatapa skeptisessä ulosselityksessä. Jos on ilmennyt jotakin sellaista joka ei edes tökeröiden ulosselitysmallien avulla onnistu (uskonvaraisia ulosselityksiä käytetään usein) asia unohdetaan ja vaietaan kuoliaaksi. Tällöin huomio ohjataan yleensä sivuseikkoihin ja merkityksettömiin pikkuasioihin, joilla ei ole mitään tekemistä itse pääasian  kanssa (Saatetaan myös siirtyä puhumaan,puolueellisen mielikuvan luomiseksi, selvistä "huuhaatapauksista").Tämän jälkeen asia unohdetaan ilman että sen annetaan järkyttää skeptistä uskomustornia. Oikea menettely olisi avoimuus ja vähintäänkin; ivan lopettaminen

 Iva, kuten todettua, johtuu kuitenkin kunnian menettämisen pelosta, joka on määräävä motiivi skeptisessä maailmankuvassa, joka näkee todellisuudesta vain osan.