Miltä päiväkotiasioista päättävän "ylimmän johdon" työpäivä tuntuisi, jos he joutuisivat jatkuvasti varomaan samassa huoneessa olevaa, sinne tänne kuljeskelevaa, väkivaltaista työtoveria (tai useampaa)? Entä miltä tuntuisi viettää tässä työilmapiirissä ennalta määräämätön aika? Päiväkotipäivän kesto on pienelle lapselle arvoitus, ennen kuin äkäinen ja stressaantunut äiti saapuu noutamaan muutamaksi tunniksi kotiin, kunnes kaikki alkaa alusta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Puhdassydäminen lapsi joutuu Päiväkotiin saapuessaan kohtaamaan raadolliset realiteetit. Jos hän ei koveta itseään, hän saa varautua jatkuvaan mielipahaan. Lisäksi päiväkodin luonnottomassa ympäristössä (liikaa samanikäisiä lapsia pienessä tilassa) vietetään yleensä liian pitkä aika, joten paine luoda oma tilansa, muuttaa ja kovettaa itsensä, on suuri.

 Luonnollista huomiota ei ylisuurissa lapsiryhmissä saa, vaan on kieroutettava läheisyyden kaipuunsa, mesoamiseksi ja nahisteluksi.

 On selvää että syitä koulusurmiin ja nuorten ongelmiin löytyy liian pitkistä "hoito" ajoista, stressaavista ylisuuruista ryhmistä ja niistä "turhista säännöistä" (Sääntö joka ei ole sydämen sääntö, eli vaikkapa; "käytävillä ei juosta". Lapsihan suorastaan tarvitsee juoksemista, eikä voi aina ymmärtää kieltoa. Päiväkotiympäristössä on kuitenkin perusteltua olla ryntäilemättä.), jotka luovat ensijuopaa auktoriteettien ja lasten välille. Lisäksi mahdoton ja luonnoton tilanne aikaansaavat jatkuvan kieltämistarpeen, kun lapset käyvät ylikierroksilla päivästä toiseen.

 Kuinka tällaiseen tilanteeseen voidaan tuoda viaton ja lempeä lapsi?

 Jos mahdollista, hänet on tuotava sinne mahdollisimman myöhään. On hyvä olla itse lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään, jotta turvallinen "kotitunnelma" säilyy riittävän kauan. Välillä voi harjoitella ryhmätoimintaa päiväkerhoissa ja leikkipuistoissa, myöhemmin perhepäivähoitajalla. Virike- ja "varhaiskasvatusympäristönä" päiväkoti on yliarvostettu. Samat toimet ja opiskelut voi järjestää kodin rauhallisessa ilmapiirissä.  

 On hyvä myös valmistautua etukäteen: "Siellä on paljon lapsia ja kova meteli. Useimmat niistä on kivoja, mutta niillä on vähän raskasta olla siellä". Liian ruusuisen kuvan antaminen ei ole suotavaa, antipatiaa ja pelottelua on tietenkin vältettävä. Tilanteen ymmärrys lievittää ensishokkia. Jos lapsessa onnistutaan herättämään ymmärtävää ja huolehtivaa asennetta, on paljon voitettu. On myös painotettava, että Isi/Äiti tulee hakemaan aikanaan.

Ymmärryksen lisäksi suvaitsevaisuus kaikkia mahdollisia ihmisiä ja heidän toimiaan kohtaan on tärkeää opettaa, paitsi omalla esimerkillä, myös sanallisesti: "Jos joku riehuu ja kiroilee, älä toivo että hän lopettaisi, anna kaikkien olla sellaisia kuin ovat."

 Jos em. suuntaa voidaan tukea monin tavoin ja lapsi voi saavuttaa em. ymmärtävän ja auttavan toveriasenteen, hän voi kohota tilanteen yläpuolelle. Samalla häntä arvostetaan ja kunnioitetaan. Hän voi ehkä jopa luoda valoa kaoottiseen tilanteeseen.