Kohtaamme lapsuuden aikana ensimmäisen kerran halun torjua jonkin epämieluisen kokemuksen aiheutaman tunteen. Havaitsemme esim. sadesäällä, että hartioiden nosto ja kiirehtiminen lievittävät epämieluisaa tunnekokemusta. Löydettyä torjuntatapaa aletaan soveltaa myös muihin tunteisiin joiden yli haluttaisiin hypätä. Näistä itsellevalehtelumuodoista kehittyy kuitenkin myöhemmin ongelmia.

 Seuraava Grimmin satu; Rimppakinttu (Tunnetaan myös nimillä Hopskuukkeli, Pimpeli Peikkonen, ym.) kuvaa aluksi ongelman syntyä, kehitystä ja lopuksi ainoaa tapaa ratkaista se. Vaikka kyseessä on "vain" satu, se kykenee kertomaan jotain syvällistä, joka "suorasanallistettaessa" katoaa:

Köyhän myllärin tytär joutuu Isänsä kehumisenhalun seurauksena Kuninkaan linnaan, jossa hänen täytyy kehrätä kasa olkia kullaksi. Mikäli hän ei tässä onnistu hänet surmataan. Tyttö ei tiedä laisinkaan mitä olisi tehtävä ja hän itkee kohtaloaan. Jostakin ilmestyy pikkumies, joka lupaa tehdä työn tytön puolesta, jos saa koravukseksi kaulanauhan. Mies kehrää oljet kullaksi.

Kuningas ilahtuu mutta hänen ahneutensa kasvaa ja käskee tytön tehdä seuraavan yönä saman toimenpiteen, mutta entistä suuremmasta määrästä olkia. Pikkumiehen sisääntulo epätoivon hetkellä toistuu ja tälläkertaa tyttö lupaa sormuksen sormestaan. Taas oljet ovat aamulla valmiita ja kunigas ilahtuu.

Ahneudessaan kuningas tietenkin vaatii lisää, mutta lupaa, että mikäli tyttö onnistuu kehräysurakassaan vielä kerran, hän pääsee kuninkaan puolisoksi. Samat vaiheet toistuvat, mutta nyt tytöllä ei ole enää mitään annettavaa, niinpä hän taipuu lupaamaan ukon vaatiman ensimmäisen syntyvän lapsensa palkaksi.

Kaikki menee hyvin, ukko tekee vielä kerran kultaa ja köyhästä myllärintyttärestä joka ei ole niin taitava kun luullaan, vaan on valheella ansainnut paikkansa, tulee kuninkaan puoliso.

Esikoinen syntyy ja lupaus unohtuu mutta eräänä päivänä ukko saapuu vaatimaan palkkaansa. Kauhistunut tyttö tarjoaa hänelle suuria rikkauksia, mutta pikkimies pysyy vaatimuksessaan.

Ukon tulee kuitenkin sääli kuningatarta ja hän lupaa: " Jos kolmessa päivässä arvaat oikean nimeni, saat pitää lapsesi." Seuraavina päivinä nimeä arvuutellaan epätoivisesti,mutta jokaisen arvauksen jälkeen ukko sanoo: " Se ei ole minun nimeni."

Kuningattaeren lähettämä etsijä kuitenkin löytää ukon valtakunnan uloimmalta rajalta, jossa hän voitonriemuisena uhoaa hakevansa huomenna itellen lapsen ja sanoo samalla kohtalokkaat sanat: "Kukaan ei tiedä, että nimeni on Rimppakinttu."

Seuraavana päivänä tyttö kertoo pikkumiehen nimen ja tämä suuttuu niin silmittömästi, että halkeaa kahtia ja häviää savuna ilmaan ja ongelma ratkeaa onnellisesti.

 Seuraavaksi selitys.