Rakastamisen kykyä voidaan kehittää. Tämä tehdään rakastamisen itsensä avulla, mutta on muutamia ehtoja joiden on ensin täytyttävä ennenkuin tämä on mahdollista.

 Entä mikä on motiivi rakkauden kehittämiselle? Tuleeko meistä rakkautta jäljitteleviä teeskentelijöitä, tai "hyysääviä ämmiä", kuten kuulin sanottavan?.... Rakkaus ei välttämättä näy ulospäin, joskus se tekee sen tekoina, mutta se mitä tässä haetaan on rakkauden mielenasenne, joka onnellistuttaa muita ja paradoksaalista kyllä, vielä enemmän sen harjoittajaa, sillä rakastamisen tuoma ilo on ainoa ilo jota ei ole sidottu myöhempään vastakohtansa kokemiseen. Se on siis pysyvä ilo.

 Mitkä ovat mainitsemani ehdot? Mielen on oltava allakuvatulla tavalla vapaa tuntemaan kaikki ne tunteet, jotka eläminen maailmassa siinä synnyttää, muutoin rakastaminen jää vain pinnalle, eli teeskentelyn (itselle ja muille) asteelle. Sen on myös oltava suvaitsevainen, ensin itseään, ja sen seurauksena muita kohtaan.

 Käytännön toteutus on eräänlainen meditaatio. "Ensimmäinen syntinen", eli me itse on eräänlainen keskushenkilö, jota ilman todelliselta rakastamiselta on pohja pois, jo mainittu suvaitsevaisuus omaa sisäistä huonouttamme kohtaan näyttelee tässä tärkeää osaa, sensijaan, että se olisi piilotettava ennen rakastamisen alkamista. "Rakasta lähimmäistäsi, NIIN kuin itseäsi."

 Kyseessä on myös eräänlainen "välienselvittely" meidän ja ulkomaailman meihin patouttamien tuntojen välillä.

 Eli: Istu rauhassa ja ala lähettää rakkautta, lempeyttä, ymmärtämystä, myötätuntoa (mikä vastaa parhaiten myötätunnon mielikuvaasi), itsellesi. Jos olet kokenut vääryyttä, tai tunnet kaunaa, ymmärrä itseäsi ilman pyrkimystä muuttaa tunnetilaa. Lähetä itsellesi rakkautta itsesi sellaisenaan hyväksyen. Lähetä tämän jälkeen rakkautta jollekkin tuntemallesi henkilölle, kuten puolisolle, lapselle tai vaikka eläimelle. Näe hänen vikansa ja puutteensa, mutta hyväksy sellaisenaan. Nyt seuraa tärkeä kohta. Jos et kykene sulattamaan jotakin huonoutta lähimmäisessäsi, joka on esim. kietoutunut jollakin tavalla aiheuttamaan tuskaa itsellesi, käännä rakastavan huomion suunta takaisin itseesi. Muita ei voi rakastaa itsensä kustannuksella.

 Jatka edelleen laaajentaen rakkauden kehää naapureihin, ystäviin, kaupunkiin, maapalloon, maailmankaikkeuteen... Tärkeää on se, että palaat aina itseesi kipukohtien ilmentyessä.

 On tavallisia ihmisiä jotka ovat rakastamisen kyvyssä pitkällä. He ovat luontaisesti, ilman asian tiedostamista edenneet oikealla tavalla, eivätkä ole vääränlaisten keinotekoisten  mallien sekoittamina sortuneet sisäisen ylimoraalin kompastuskiveen. Sisäinen suvaitsevaisuus on avaintekijä.

 Rakkauden kehittämiseen liittyy läheisesti eräs toinenkin keino, jota pidetään yleisesti miellyttävänä, mutta jota yleensä käytetään väärin, koska se on kaksiteräinen miekka. Siitä lähipäivinä.